Jo pelkästään traileria katsoessa selviää, että koko elokuvan katsova tulee näkemään jotain ainutlaatuista. Ei ehkä ihan kaikkien mittapuiden mukaan, mutta 90-luvun taitteen toimintaelokuvien ystävänä Eye of the tigerista (-86) saa paljon enemmän irti, kuin se tyyppi, joka ei osaa arvostaa Under Siegen tai Commandon testosteronista tunnelmaa. Ketäpä äksön-fania ei kiinnostaisi nähdä yleensä veemäisesti virnistelevä ja pahiksena pahisteleva Gay Busey hieman erilaisessa roolissa. Hyviksenä!
Gary on vankilasta vapautuva perusjuntti Buck Matthews, joka haluaa vaan päästä kotikaupunkiinsa viettämään rauhallista kotielelyä, kun siellä odottelee eukko ja 3-vuotias tyttökin. Mitä sitten, että Busey on ollut 10 vuotta vankilassa ja joku muu on tytön isä. Jos se ei haittaa Buckia, niin ei se haittaa katsojaakaan. Mutta, mikä se sellainen toimintaelokuva on, jossa päähenkilö saa olla rauhassa. Ei mikään. Siksi onkin mukavaa, että lähitienoita on keksitty terrorisoimaan moottoripyöräjengi, jolle antaa katu-uskottavuutta pomona irvistelevä mursuviiksi kaljupää. Muuten jengi on tylsästi vihreisiin pukeutunutta massaa, jolla on sentään mätsäävät mustat kypärät. Mikä onkaan söpömpää, kun pahis moottoripyöräjengi MC Perkeleet, jonka jäsenillä on kaikilla samanlaiset kypärät. Sillä selkeästi luodaan myös ryhmähenkeä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Sehän nyt oli odotettavissa, että eihän Buseystä mitään sisäsiistiä perheenisää saa millään. Psykot silmät ja se tuttu virnistys aiheuttaa enemmän huolta perheen puolesta, kun jotain mielikuvaa kiltistä ja leppoisasta isukista. Katsoja odottaakin koko ajan, milloin Busey tempaisee kalsarikännit ja ajaa perheen hankeen…tai siis tässä tapauksessa johonkin aavikolle risupuskien sekaan. Ollaanhan sentään Amerikan junttilassa, jossa hassunväriset flanellipaidat on yhtä must, kuin tuulipuku Suomessa ja ruosteinen avolava pick-up yhtä yleinen menopeli, kuin karvanoppainen ja wunderbaumeilla kuorrutettu Toyota.
Sen minkä Busey jää uskottavasta perheenisästä, hän paikkaa sitten verta janovana kostajana. Ei Busey mikään toiminta stara ole, ei Seagal-mainen sormenkatkoja tai edes Dammen tapainen pyllyn näyttäjä/päähän potkija, mutta autolla kaahaavana, pyssyä paukuttavana Vietnam veteraanina ihan jees. Ei siitä menneisyydestä mitään paljasteta, mutta sehän yleensä riittää että mainitaan Vietnääm ja sotaveteraani samassa lauseessa. Se, jos jokin on kovan jätkän merkki. Ei sillä niin väliä onko siellä ollut kirjurina, kokkina tai muuten vaan jokiveneellä menossa tapaamaan Kurtzia.
Jo pari tylyä pahisten lahtaamiskohtaa saa aikaan sen, että katsojalle jää positiivinen mieli elokuvan katsomisesta. Jos jotain samantyylistä kostamistouhua haluaa nähdä, niin tietysti Bronsonin Death Wish ja uudemmista, Baconin tähdittämä Death Sentence. Hieman kevyempää äksöniä, mutta samalla juonella tarjoaa Dwayne ”Kivi” Johnsonin Walking Tall ja Val Kilmerin Conspiracy, vaikka se alkaakin olla jo niillä rajoilla, että kannattaako se edes katsoa.
