Supersankarielokuvat ovat nykypäivää. 2000-luvun alussa naamioidut sankarit ovat olleet elokuvien vakioaiheina. Muun muassa Marvelin X-Men– ja Spider-Man-elokuvat sekä Christopher Nolanin Batman-sarja ovat pitäneet sarjisleffojen lippua korkealla. Nämä elokuvat hallitsivat pitkään genrensä huipulla, mutta nyt on niiden aika väistyä. The Avengers on sarjakuvaelokuvien uusi ykkönen.
Jo vuonna 2008 Iron Man-elokuvan yhteydessä väläyteltiin sitä, että sarjakuvissa esitelty The Avengers-ryhmä saisi oman elokuvansa. Nyt, neljä vuotta ja pohjustavaa elokuvaa myöhemmin, se on vihdoin täällä. The Avengers on paperilla äärimmäisen kunnianhimoinen projekti, joka voisi helposti valahtaa keskinkertaisuuteen. Historia ei ole ruusuinen suuret hahmot yhdistävien elokuvien saralla. Onneksi The Avengers on todella toimiva ja viihdyttävä elokuva, joka lunastaa kaikki ennakko-odotukset ja vähän päälle.
Jälleen kerran Maan asukkaita uhataan, tällä kertaa planeettamme ulkopuolisilta tahoilta. Salaisen järjestö S.H.I.E.L.D.:in johtaja Nick Fury (Samuel L. Jackson) ei kuitenkaan ole lyönyt hanskoja tiskiin vaan on päättänyt kerätä kokoon tiimin yliluonnollisen taitavista ihmisistä. Kutsun saavat miljonääriplayboy Tony Stark eli Iron Man (Iron Man, 2008 & Iron Man 2, 2010), säteilylle altistunut tiedemies Bruce Banner, joka raivostuessaan muuttuu jättimäiseksi, vihreäksi Hulkiksi (Mark Ruffalo), ukkosen jumala Thor (Chris Hemsworth) sekä toisen maailmansodan supersotilas Steve Rogers eli Kapteeni Amerikka (Chris Evans). Lisäksi ryhmään kuuluvat notkea superagentti Musta Leski eli Natalia Romanoff (Scarlett Johansson) sekä jousipyssysniper Cliff Barton eli Haukansilmä (Jeremy Renner). He saavat vastaansa Lokin (Tom Hiddleston), joka haluaa alistaa maan matoset alaisikseen.
The Avengersin ohjaaja-käsikirjoittaja Joss Whedonille on aivan pakko nostaa hattua. Hän on tehnyt todella hienoa työtä erittäin hankalan aiheen parissa. On enemmän kuin helppoa tyriä tällainen elokuva ja tehdä siitä pelkkää aivotonta toimintaa. Niin olisi epäilemättä saattanut toisen ohjaajan käsissä käydä. Whedon on täydellinen henkilö tämän kaltaisen projektin peräsimeen.
Parasta The Avengersissa on se, että jokainen hahmo on oikeasti tärkeä eikä se nojaa vain yhteen hahmoon. Iron Man, Thor, Kapteeni Amerikka ja Hulk säteilevät kaikki yhtämittaisina valokeilassa. Myös Musta Leski, joka jäi harmittavan paljon takaa-alalle Iron Man 2:ssa ja Haukansilmä, joka vilahti Thorissa, ovat mielenkiintoisia ja tärkeitä hahmoja. Pahiskaan ei jää tällä kertaa pelkäksi pieksettäväksi, vaan Lokista saadaan hieno vastus supertiimillemme.
Hahmot ovat myös uskottavia, ja heidän tarinansa omissa elokuvissaan on huomioitu The Avengersissa. Sankarit eivät aluksi pidä toisistaan erilaisten persoonallisuuksien takia. Kun puhdasotsainen Kapteeni Amerikka ja narsistinen Iron Man asetetaan samaan huoneeseen, törmäyskurssi on väistämätön. Jokaiseen hahmoon peilautuu jotenkin heidän omien elokuviensa tapahtumat, mikä lisää uskottavuutta. Whedon todellakin osaa käsitellä lähdemateriaaliaan hienosti.
The Avengersin tunnelma on loistava. Se ei sorru ylettömään synkistelyyn vaan rullaa eteenpäin kepeän humoristiseen tyyliin. Elokuvassa ei nähdä yletöntä vitsien vääntelyä, vaan osuvasti ajoitettu tilannekomiikka on sen hauskinta antia. Välillä naureskellaan ylidramaattisille leffakliseille. The Avengersia katsellessa hymy on herkässä.
Näyttelijätyö on kaikin puolin onnistunutta. Downey, Jr., Hemsworth, Evans ja Tom Hiddleston sopivat rooleihinsa täydellisesti. Edward Nortonin Bruce Bannerina korvannut Mark Ruffalokin pistää parastaan. Scarlett Johanssonkin onnistuu paremmin kuin Iron Man 2:ssa. Näyttelijäsuoritukset ovat niin loistavia, että aina karismaattinen Samuel L. Jackson jää selkeästi päätähtien varjoon. Hänelle annettiinkin selkeästi pienempi rooli, eikä hänen mukana olo niin välttämätöntä olisi ollutkaan.
The Avengers myös näyttää upealta. Varsinkin loppu on suoraa tehosteiden juhlaa, mutta se ei tarkoita, että tehosteet olisivat pääosissa. Hienot tehosteet tukevat tarinaa hyvin. 3D:nä kokemus tuskin eroaa paljolti perinteisestä, mutta osittain kolmiulotteisuus näyttää jopa hyvältä.
Lienee tuskin yllätys (aikaisemman perusteella), että The Avengers on viiden tähden elokuva. Eihän se mikään Oscar-voittaja ole mutta se on erittäin toimivaa viihdettä. Ei tarvitse olla sarjakuvanörtti pitääkseen tästä. The Avengers on nimenomaan sarjakuvaelokuva isolla S:llä.
