Wallander-elokuvasarjan aloittaa Henning Mankellin viimeiseen Wallander-kirjaan perustuva Ennen routaa. Pääosin suoraan videolle tuotettu elokuvaprojektit perustuvat uusiin tarinoihin, mutta sarjan aloitusosa pohjautuu vielä Mankellin alkuperäisromaaniin. En ole kirjaa lukenut, joten en tiedä tämän uskollisuudesta, mutta jännityselokuvista pitävänä tämä leffa oli minulle varsinainen pettymys.
Pakostakin tätä tulee verrattua toiseen ruotsalaiseen linssiludepoliisiin, Beckiin. Nämä uudemmat Beck-filmatisoinnit, joita tehtiin yhteensä 16 vuosina 1997-2002, ovat jännityselokuvien parhaimmistoa. Kun Beck nojasi psykologiseen jännitykseen, niin Ennen routaa on toiminnallisempaa menoa. Leffan draamapainoitteisuus ei muuten häiritsisi, mutta se syö tehoa mielenkiintoiselta rikostarinalta. Isän ja tyttären tulehtuneesta suhteesta revittyä draamaa ei ole saatu toimivaan symbioosiin rikostarinan kanssa, vaan molemmat tuntuvat yhtä irrallisilta.
Leffan päähenkilöt ovat konkaripoliisi Kurt Wallander ja hänen juuri poliisiksi valmistunut tytär Linda. En ole aikaisempia Wallander-filmatisointeja, joissa pääosaa esitti ruotsalaisten näyttelijöiden kärkinimiä oleva Rolf Lassgård, joten en voi sanoa onko uusi näyttelijä Krister Henriksson huonompi valinta rooliin. Joka tapauksessa Henriksson sopii rooliin hienosti ja onkin yksi tämän elokuvan parhaista puolista työlleen omistautuneelle poliisisetänä. Märkäkorvapoliisi Lindaa esittävä Johanna Sällström on myös nappiin mennyt valinta. Ennen routaa -tarinassa on tärkeässä osassa myös Lindan vanha ystävä Anna, jota näyttelevä Ellen Mattsson ei ole sitten niin loistava eikä roolisuoritus tunnu oikein luontevalta. Ystadin poliisipiirin uutena jäsenä nimeltä Stefan nähtävä Ola Rapace ei vakuuta ainakaan tässä osassa, mutta roolisuoritus sympaattisessa Kimpassa-filmissä todisti hänen olevan hyvä näyttelijä.
Ennen routaa -leffan suurin moka on se, että roolihahmoja vain pohjustetaan, koska on ajateltu jättää tilaa seuraavien osien hahmojen kehitykselle. Mutta kun kyse on elokuvasarjasta, niin jokaisen elokuvan pitäisi toimia itsenäisenä tekeleenä. Hyvät näyttelijäsuorituksetkaan eivät voi pelastaa, jos käsikirjoitus on onneton eikä ohjaajakaan ole mikään mestari. Loppupuolella mukana on muutama hieno kohta, mutta muuten leffa sortuu kliseisiin ja liikaan laahaavuuteen. Ruotsalaiset osaavat kyllä tehdä hyviä elokuvia, varsinkin jännitysfilmejä, mutta tällä kertaa ei olla onnistuttu. Ehkäpä myöhemmät osat pelastavat vielä tämän heikosti alkaneen Wallander-sarjan. Elämänmakuisempi tämä on kuin joku CSI, mutta siihen ei paljon vaadita.
Ai niin. Jos haluat tietää leffan juonen, niin lue alhaalla olevat aikaisemmat tykitykset tai katso leffa.