Vuonna 1992 valmistui Buffy – vampyyrintappaja -elokuva, joka yhdistelee teini- ja vampyyrielokuvia. Viisi vuotta myöhemmin alettiin tekemään tähän elokuvaan pohjautuvaa sarjaa, joka sai peräti seitsemän tuotantokautta.
Buffy (Swanson) on teini-ikäinen cheerleader, joka elää melko railakasta elämää opiskelujensa lomassa. Sitten eräänä päivänä hän saa hämmästyttävän tiedon: hänet on valittu tappamaan vampyyreja. Pikaisen koulutuksen jälkeen onkin aika alkaa lahdata vampyyreja oikein olan takaa. Siinä on sitten elämänmuutosta niin Buffyn kuin muidenkin hahmojen kohdalla.
Buffy – vampyyrintappaja on varmasti ideana ihan hyvä, mutta ei oikein muuten toimi. Elokuva sekoittaa kauhua, toimintaa ja komediaa, mutta mikään niistä ei oikein nouse esille. Kauhuksi tämä ei pelota juuri ollenkaan, toiminnaksi tässä on toimintaa aika vähän, eikä pätkässä ole kovin montaa kohtaa, jotka naurattaisivat. Kunnon kauhukomediaksi siitä ei ainakaan ole. Kauhua saa hakemalla hakea ja muutama kohta kyllä saa naurahtamaan, mutta siinä kaikki.
Käsikirjoitukseltaan Buffy – vampyyrintappaja on heikko, vaikkei se nyt surkeimpia näkemiäni olekaan. Dialogi ei ole kovin kummoista, vaikka muutama ihan kiva repla mukana onkin. Myös hahmot on kirjoitettu hieman laiskasti. Buffya lukuun ottamatta kaikki cheerleaderit on kirjoitettu yhtenäiseksi harmaaksi massaksi. Heistä ei saa minkäänlaista otetta, eikä heistä muista kunnolla edes nimiä. He ovat kliseisen ylpeitä ja ylimielisiä. Myös vampyyrit ja teinipojat on kirjoitettu todella laiskasti. Buffyyn lisäksi hänen kouluttajaansa Merrickiin (Sutherland) on sentään panostettu jonkin verran. Myös vampyyrien johtajaan Lothokseen (Hauer) on saatu jonkinlaista särmää.
Aiheesta olisi voinut saada paljon enemmän irti; vampyyreja olisi voinut kehitellä huomattavasti enemmän. Nyt ne ovat vain yhtenäistä verta janoavien tyyppien joukkoa, joka kuolee tylsästi puukeppi sydämessä. Myös Buffyn muuntumista cheerleaderista vampyyrintappajaksi olisi voinut kehitellä paremmin. Nyt elokuva jää pelkäksi vampyyrien mätkimiseksi yhdistettynä teinielokuvaan.
Ei tämä kuitenkaan aivan toivoton elokuva ole. Vaikka käsikirjoitus on suhteellisen heikko ja kliseinen, niin silti leffa viihdyttää ainakin yhden kerran. Jos ei muuta katseltavaa ole, niin tämänkin voi tsekata, mutta mitään ikimuistoista elokuvakokemusta ei ole luvassa.
nimimerkki: Ville
