Neill Blomkampin vuonna 2005 ohjaamaan lyhytfilmiin Alive in Joburg perustuva District 9 on hieman erilainen maapallolle saapuvista muukalaisista kertova elokuva. Alun perin Blomkampin oli tarkoitus ohjata suosittuun Halo-videopeliin perustuva elokuva, mutta hankkeen mennessä jäihin tuottaja Peter Jackson antoi Blomkampille vapaat kädet ja 30 miljoonan dollarin budjetin. Blomkamp päätti tehdä vajaa seitsenminuuttisesta lyhäristään kokoillan elokuvan.
Johannesburgin yllä leijailee valtava avaruusalus. Kahteenkymmeneen vuoteen se ei ole liikahtanutkaan, koska sen asukit on majoitettu maan kamaralle slummin tapaiseen leiriin, joka kulkee nimellä District 9. Muukalaisten kohtelu ei ole inhimillistä, ja niiden määrästä on tulossa vakava ongelma. Kun massiivinen muuttohanke olentojen uuteen leiriin siirtämisestä alkaa, eivät asiat mene aivan odotetulla tavalla.
Elokuva alkaa dokumentin tyylin kuvatulla materiaalilla, jossa haastatellaan muukalaisten läsnäolosta närkästyneitä Johannesburgin kansalaisia ja seurataan otuksille häätöilmoituksia antavan erikoisjoukon ja sitä johtavan Wikus Van De Merwen (Sharlto Copley) toimia. Tunnelma on varsin realistinen alkupuolella, ja muukalaisten huonosta kohtelusta ja elinoloista voi havaita yhteiskuntakritiikkiä rotuerotteluun ja rasismiin liittyen. Jos muukalainen ammutaan elokuvassa kadulle, tulee mieleen väkisinkin, että siinä voisi olla kuka tahansa sorretun rodun jäsen. Ohjaaja Neill Blomkamp on itse varttunut Etelä-Afrikassa apartheidin aikaan, joten elokuvan aihe on varsin henkilökohtainen. Tässä osa-alueessa District 9 onnistuukin parhaiten.
Dokumentaarinen ote sulautuu jossain vaiheessa tavalliseksi elokuvaksi, ja kankaalla alkaa näkyä räjähdyksiä ja räiskettä. Toiminta on aidon ja brutaalin näköistä, eikä kameran linssiin roiskuvan veren määrää ole säästelty. Peter Jacksonilla on hänen alkuaikojaan kunnioittaen ollut varmasti näppinsä pelissä räjähtävien päiden ja irtoraajojen määrää koskien. Toimintamättö alkaa loppupuolella valitettavasti jo puuduttamaa katsojaa. Ahdistavia hetkiä aiheutuu elokuvan graafisuudesta, mutta ne eivät peitä suuria epäloogisuuksia juonessa. Dokumenttityyliä olisin seurannut mieluusti hieman pidempään, jotta muukalaisten taustoista olisi saanut enemmän tietoa. Miten esimerkiksi alienit oppivat kommunikoimaan ihmisten kanssa?
Pääosaa esittävä Sharlto Copley ei miellyttänyt itseäni suuremmin, ja miehen jatkuva F-sanan hokeminen alkoi käydä rasittavaksi. Mielenkiintoisempi osa oli ehkäpä yhdellä avaruusolioista, jonka törkyistä elämää seurattiin ihmisten kuvaamisen vastapainona. Monessakaan ufoleffassa ei asioita nähdä muukalaisten näkövinkkelistä, joten siitä kiitoksia. Muukalaiset on luotu tietokoneella, mutta lähikuvissa ne näyttävät uskomattoman aidoilta, ja välillä jopa unohtaa, että siinä on vain kasa pikseleitä oikean näyttelijän sijasta.
District 9 on viihdyttävä ja kantaaottava scifileffa, joka ei kuitenkaan tunnu osaavan päättää olisiko kevyt toimintaleffa vai kriittinen dokumentti. Odotukseni olivat varsin korkeat, eikä elokuva aivan vastannut niitä, mutta ei lainkaan huono suoritus kuitenkaan ollakseen Blomkampin ensimmäinen koko illan elokuvaohjaus. Katsojalle jää lopulta käteen realistinen ja idealtaan omaperäinen, mutta loppujen lopuksi kaavoihin kangistunut elokuva.
