Ratkaisija, poliisipäällikkö Brenda Johnson (Sedgwick), on vähitellen kotiutunut Los Angelesiin. Oikeastaan hän näyttää ulospäin olevan kotonaan missä tahansa, missä ratkotaan henkirikoksia, sillä ratkaisematon veriteko on Johnsonille kuin avaamaton donitsipaketti – liian herkullinen sivuutettavaksi.
Sarjan toisen kauden alussa Brendan rakas vanha äiti (Sternhagen) saapuu pikavisiitille Los Angelesiin. Kausi myös vie Brendan ja FBI-agentti Fritz Howardin (Tenney) suhdetta eteenpäin. Kuten ensimmäiselläkin kaudella, Brendan yksityiselämä on kuitenkin toissijainen hänen työnsä rinnalla. Työtä teettävät tällä erää muun muassa poliisinmurha, jengisodat, murha/itsemurha ja kauden lopussa CIA:n tarjoama visainen, yli USA:n rajojen ulottuva tapaus. Tapahtuupa piirissä, ihan päällikön silmien alla, monenlaisia uhreja vaativa välikohtauskin.
Ratkaisijan ensimmäisellä kaudella yksiulotteisiksi jääneet Brendan alaiset saavat nyt enemmän tilaa. Erityisesti kärttyisää Provenzaa ja ryhdikästä mutta alun perin uuteen päällikköön nuivasti suhtautunutta Flynniä on kirjoitettu enemmän esiin. Vaikka Provenzalle ja Flynnille jää silti eräänlainen hillityn sidekickin osa jaksosta toiseen vaihtuvien juttujen setvimisessä, muutos on positiivinen. Ainakin se luo mukavaa vastapainoa tiukan tomeraksi kirjoitetun Brendan ja viivasuisten virkaveljien rinnalle. Flynniä esittävä Anthony John Denison ei juuri aiemmin hillityn charmantin ulkokuorensa takia ole ollut ensisijainen ehdokas ilmapiiriä keventäviin rooleihin, joten idea on piristävän poikkeava. Provenzana nähtävä G.W. Bailey taas on tuttu lukuisista Poliisiopisto-rainoista, mutta Ratkaisijassa hänen roolinsa on olla aiempaan verraten vähemmän kreisi. Toisin sanoen hänen tehtävänsä on olla kuin Denisonin käänteiskuvajaisena. Kapteeni Harrisin ajoista valkotukkaiseksi muuttunut Bailey on vieläkin siinä määrin entisen roolinsa vanki, että hänen odottaa aina välistä huutavan Proctoria avukseen tai eksyvän gay-baariin, kuten Poliisiopisto-leffoissa kävi.
Sarjan ensimmäistä kautta vaivanneet ongelmat ovat osittain edelleenkin läsnä. Kaikkia Brendan alaisia ei voi tuoda millään tarpeeksi monipuolisesti näkyville, eikä Brendan taipumus herkutella makealla vieläkään istu muuten roolissaan oivalliselle Kyra Sedgwickille. Vaikka sekä sarjan käsikirjoittaja- että ohjaajalistassa vilahtelee naisnimiä, monia sarjan naissivuhahmoja tuppaa vaivaamaan turhauttava kliseisyys. Brendan merkittävin naispuolinen alainen, Daniels (Ravera), voisi yhtä hyvin olla pöytä tai tuoli – niin paljon hänellä on vuorosanoja ja tehtävää. Brendan äiti taas esimerkiksi on kaikista mahdollisista vanhan höperön tädin ominaisuuksista yhteen kudottu myhky. Useampia Ratkaisijan mieshahmoja onkin sitten mielekkäämpi seurata, sillä niissä on enemmän pureksittavaa. Epäkohdistaan huolimatta Ratkaisija on sen verran sujuvasti etenevä ja kiinnostavasti kirjoitettu, että se lopulta voi koukuttaa äärelleen useamman jakson ajaksi. Tuskinpa kyseinen sarja muuten edes olisi edennyt jo viidennelle tuotantokaudelleen Amerikassa.
