Duncan Vizla (Mads Mikkelsen) on väkivallan ammattilainen ja kaksi viikkoa eläköitymisestä. Firmaa johtaa näljäinen Blut (Matt Lucas) ja tämä on keksinyt loistavan keinon säästää eläkekuluissa: tapetaan entiset työntekijät. Sen osuuden hoitaa viisihenkinen tiimi räikeitä, meluisia sosiopaatteja jotka muodostavat jyrkän kontrastin stoalaiselle, hillitylle ja ultrakontrolloidulle Duncanille. Luvassa on rankkaotteista rytinää.
Kun elokuva alkaa Johnny Knoxvillen graafisella palasiksi ampumisella em. räikeän sosiopaattitiimin toimesta voi huoletta todeta leffan olevan vähemmän ”realistisella” otteella tehty. Se tarkoittaa pomon olevan ultranäljäinen roisto jolla on eksoottinen ruumiinvamma, sosiopaatti kätyrilauma on liipasinherkkiä ääliöitä ja stoalainen päähenkilö on massiivisen arpinen, käryttää röökiä ja klunksii viskiä yksinäisyydessään. Lisäksi hän toimii yksin ja äärimmäisen kurinalaisesti. Ohjaaja Jonas Åkerlund loikkii useiden kerrontatyylien välillä ja se on takuulla tarkoituksellista ja alleviivaa seurattavien kohteiden erilaisuutta.
Mads Mikkelsen kanavoi erästä hiilimainaria ja eipä se ollenkaan haittaa ukon ollessa juuri sitä korkeaa ammattietiikkaa ja -taitoa mitä parkkiintuneen ammattilaisen pitää huokua. Matt Lucas on groteski niljake joka ei halua maksaa mitään tappamisen ollessa halvempaa (ja hauskempaa) ja räikeää sosiopaattitiimiä ei voi yksilöidä jokaisen ollessa hillittömän väkivaltainen.
Epätasainen ilme hämmentää katsojaa, mutta toiminta on rankkaa ja tässä genressä sen pitääkin olla. Okulaarejakin runnotaan lähikuvissa paloiksi, joten inha-arvoakin käytetään. Omalaatuisuutta ei ole mukana pisaraakaan, mutta Jonas Åkerlund osaa kyllä ohjata nautinnollisen kovaotteista ja räikeäsävyistä toimintaleffaa minkä T&A-indeksikin on miellyttävän korkealla.
