Kohta on taas tullut aika käydä toteuttamassa kansallisuusvelvollisuus ja käydä raapustamassa se vähiten huonoimman ehdokkaan nimi paperilapulle, ja ostaa sillä tavoin oikeus purnaamiseen. A. Paynen Vaalit-leffa käsittelee isoja vaaleja melko pienen koulun mittasuhteessa, mutta mitä pisteliäimmin.
Reese Witherspoon esittää koulun pinkotyttöä ja virallista (duracell)pupua, jolta virta ei lopu. Tracy Enid Flickiä esittäessään hän kruunaa loistavan vuotensa 1999. Kaikki ko. vuoden leffaa sattuvat olevan neitokaisen osalta lnimittäin ähes täysosumia. Vaaleissa Witherspoon puhdistelee mainettaan etenkin komediennena. Matthew Broderickin unohtaa moisessa tumman huumorin paineessa menneen ja pyyhkii Godzillan pölyt kasvoiltaan. Tukijoukko taustalla on sekin iskussa, erikoismaininnan ansaitsee matikanopena häärivä Mark Harelik pikku roolistaan, jossa aikuinen mies hairahtaa Tracyn lumovoiman alle pahemman kerran.
Kyse on siis koulun oppilaskunnan vaaleista. Tracylle tapahtuma on elämän ja kuoleman kysymys ja pakollinen sulka jo sulkien peittämään hattuun on saatava. Harmi, että maikka McAllister on juuri elämänkriisissä ja haluaa selvästikin puuttua vaalipeliin kovin panoksin. Mukaan kisaan houkutellaan idiootti urheilulahjakkuus Dave sekä tämän lesbo sisarpuoli Tammy. Ja eihän tummaa huumoria muuten kylvettäisi täyslannoittein, ellei mukana olisi siskolta veljelle suhdettaan vaihtava tyttönen sekä rukous, jossa vaaditaan Jumalalta asioita.
Leffan musiikkivalinnat menevät nappiin ja soljuvat mahtavasti tarinan mukana. McAllister on vähintään yhtä sympaattinen moraalin sekä etiikan eroista luennoivana opena kuin Witherspoon loistava teinisabotoijan roolissaan. Kohta, jossa Enid pomppii tasajalkaa koulun käytävässä viattomana juhlien, siis kaiken epärehellisyyden keskellä, on historiallinen. Muidenkin kuin hissanmaikkojen mielestä siis.
Kaiken kaikkiaan pureva vaalinaljailu, jonka tumman huumorin keskellä moraalia ei tunneta. Ainoa miinus tulee parista turhan irralliseksi jäävästä sivuhahmosta.
