Vihdoin sain käsiini Yhdeksännen Portin, jota olin jo pitkään etsinyt. Olin kuitenkin aika ennakkoluuloinen sen suhteen. Ajattelin, että elokuvasta tulisi joko Mothman – Sanansaattajan ja Suljetun Saaren kaltainen mestariteos tai sitten se vain epäonnistuisi ja kaatuisi sekavuuteen ja yliutopistisuuteen. No lopputulos ei ollut kumpikaan vaihtoehdoista, mutta kääntyy kuitenkin vähän numero kakkoseen päin.
Bibliofiili ja kirja-asiantuntija Dean Corso (Johnny Depp) saa rikkaalta kirjakeräilijä Boris Balkanilta (Frank Langella) tehtäväkseen varmistaa erään kirjansa (nimeltään yhdeksäs portti) aitouden. Kirjoja on olemassa vain kolme kappaletta, koska ne poltettiin kirjoittajansa mukana roviolla. Syy tähän oli, että kirjoilla saisi kuulemma yhteyden itse Saatanaan, joka oli tarun mukaan myös yksi kirjan kirjoittajista. Pian alkaa tapahtumaan ja kaikki kirjan kanssa tekemisissä olevat kuolevat. Itse en tajunnut kuka heidät sitten aina tappoi, mutta veikkaan rouva Telferiä. Corson suojelijaksi tulee salaperäinen nainen (Emmanuel Seigner). Sitäkään en käsittänyt onko Salaperäinen nainen enkeli, piru, kummitus vai mikä lie yliluonnollinen olio. Lennelläänhän sitä nimittäin rappuset alas kuin enkeli, mutta otetaan sitten myös turpaan ja seksiä harrastaessa silmät vilkkuvat kuin kissalla pimeässä.
Elokuvasta nousee heti esiin pieniä epäuskottavuuksia. Esimerkiksi Johnny Deppin esittämä hra. Corso on bibliofiiliksi liian huolimaton. Hän juo viiniä ja polttaa tupakkaa samalla kun lukee miljoonien arvoisia kirjoja. Esiin nousee ehkä vielä jotain pientä, kuten herra Corson kirjakauppias ystävä, jolle hän luovuttaa miljoonien arvoisen kirjan, vaikka kirjakauppiaasta onkin tehty selkään puukottajan oloinen.
Sitten näyttelijöihin. Depp ei sovellu kaikenlaisiin elokuviin. Esimerkiksi en vaihtaisi Deppiä Williksen tilalle Die Hardiin. Tähän elokuvaan hän käy kuitenkin, kuin nyrkki silmään (anteeksi kliseinen vertaukseni). Depp osaa näytellä alalleen omistautunutta ja hiukan pakkomielteistä Dean Corsoa niin hyvin, että tästä tulee hänen ehkä paras roolisuorituksensa, vaikka ei Jack Sparrow kylläkään herra Corsolle paljolla häviä. Muut näyttelijä suoritukset eivät sitten kyllä ole mitenkään erikoisia, suurin osa jopa aika huonoja. Yhtenä heikoimmista roolisuorituksista mainittakoon Lena Ollinin Liana Telfer, josta puuttui tietty karisma. Telfer on hullu, muttei sitten olekaan vaan ennemminkin jonkin sortin fanaatikko, joka käyttäytyy kuin AD-HD potilas (?) ja hänen latino mies ystävänsä on macho, joka kovistelee elokuvassa liiallisuuksiin. Heidän kahden kokonaisuus muistuttaa hiukan Pokemonin Rakettiryhmää, joka EI ole hyvä juttu. Frank Langella Boris Balkanina on uskottava, kun taas Emmanuelle Seigner suoraan sanottuna kamala, ilmeetön tönkkö ja kaikkein huonoin näyttelijä tässä elokuvassa.
Rakenteeltaan elokuva on ihan sopivanpituinen. Yhdeksättä Porttia voisi nimittää myös ns. katseen vangitsijaksi ,vaikkei pidäkkään sisällään ”Avatar maisemaa” tai 3D:tä. Toisaalta elokuva on taas hiukkasen tylsä. Loppuun halusin jotain pirullista, kauheaa tai vaikkapa itse saatanan ilmestymistä. Sain kuitenkin seksiä palavan linnan edessä ja kirkkaan valon, jonka oletan olevan tämä helvetin portti. Toisaalta, on ihan hyvä ettei saatana ilmestynyt, sillä tulos saattaisi olla kuin The Golden Child elokuvassa eli HIRVEÄ. Polanski on ehkä noudattanut vanhaa sananlaskua ”se on pelottavinta mitä ei näe”. Tiivistettynä tämän voisi ilmaista siten, että loppu oli huono, mutta olisi voinut olla huonompikin.
Kaiken kaikkiaan Yhdeksäs Portti ei ole huono vaan ajoittain ihan kiinnostava elokuva, mutta Psykologiseksi trilleriksi liian vaisu eikä oikeastaan edes yhtään pelottava.
