Poliittisuudestaan huolimatta elokuva ei ole kuivaa katseltavaa.

30.1.2005 17:19

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:The Candidate
Valmistusvuosi:1972
Pituus:106 min

70-luku tuo mieleeni aina poliittissävytteisen vireen. Maailmalla oli Watergate-sotkut ja Suomessa kaikenmaailman Taistolaiset pörisivät nurkissa. Vuodelta 1972 oleva Valtapeli luo katsauksen aikakautensa poliittiseen peliin varsin tarkkanäköisesti. Eletään ajankohtaa kun osavaltioiden on jälleen aika valita uudet edustajansa Yhdysvaltain senaattiin. Kaliforniasta ehdolla ovat vanha parta Crocker Jarmon (Don Porter) ja uutta verta edustava toisen polven poliitikko Bill McKay (Robert Redford). Elokuva seuraa molempien kampanjointia ja repii aiheestaan kaiken mahdollisen irti. Ehdokkaat esitellään takahikiän nuorisotaloilla, puoluekokouksissa, suurissa mediatapahtumissa, vaalipaneelin kaksintaistelussa ja lopulta suurissa vaalivalvojaisissa.

Katsojille ei käy epäselväksi se, että kandinaatit ovat ennen vaaleja kaikkien kavereita ja esiintyvät mielellään samoissa kuvissa naisten, lasten, vanhusten ja eri rotuisten kanssa. Tilanteen salliessa myös likaiset vaalikeinot otetaan käyttöön.

Redford tekee yhden parhaista roolitöistään keltanokkaehdokkaana, joka kantapään kautta oppii, miten isot pojat kampanjansa hoitavat. Peter Boyle säestää loistavasti. Hän esittää McKayn poliittista vaaliavustajaa suoriutuen niin hyvin, että katsojakin alkaa epäillä kumpi herroista on avustaja ja kumpi ehdokas. Melvyn Douglas tekee upean esiintymisen McKayn isänä, joka entisenä senaattorina antaa nostetta poikansa kampanjalle.

Poliittisuudestaan huolimatta elokuva ei ole kuivaa katseltavaa. Päinvastoin teemat ovat yhä erittäin tuoreita. Kantaa otetaan luonnonsuojeluun, mediavaltaan, rotuasioihin, maanviljelyyn jne… eli aiheet joista keskustellaan ovat pitkälti samoja kuin nykypäivänäkin. Valtapeli toimiikin parhaimmillaan (wink, wink) opetusvideona politiikkaan pyrkiville.

Elokuvaan on luotu paljon oikean vaalikampanjan tuntua käyttämällä apuna suuria väkimassoja, oikeita uutistoimittajia ja julkkistukijoita (mm. Natalie Wood, Groucho Marx). Valtapeli on ehdottomasti poliittisten komedioiden eliittiä, joka kyykyttää mm. Warren Beattyn ohjaaman Bullworthin täydellisesti.

nimimerkki: mauge

Arvosteltu: 30.01.2005

Lisää luettavaa