Kiinnostus leffaan heräsi vasta erään valtakunnallisen aikakausilehtemme lyhyen esittelyjutun/arvion kautta. Leffa on kai tulossa teattereihin meilläkin K-18 luokituksella. Vaikea sanoa tuleeko tapausta koskaan kotiformaattiin (?) ja koska leffaan tätä tuskin jaksaisi lähtä katsomaan niin ei muuta kun tilaamaan pläjäys rajojemme ulkopuolelta. Kun plätty putkahti postiluukusta niin pienellä ranneliikkeellä tapaus masiinaan ja tykitys päälle.
Keski-ikäinen TV-moguli/leskimies Shigeharu haluaa uudestaan naimisiin seitsemän vuoden leskenä olon jälkeen. Ukko ajautuu kollegansa kanssa hiukan moraalisesti arveluttaville raiteille. Nämä järjestävät haastattelun, jossa etsitään muka naisnäyttelijöitä uuteen tuotantoon. Ja pah, ainoa päämäärä on löytää Shigeharulle uusi nainen/vaimo ja jotain todella löytyykin, mutta ei mitään kilttiä puuron keittäjää.
Leffa lähtee verkkaisesti liikkeelle ja tarinaa kehitellään hitaasti, mutta varmasti. Välissä on havaittavissa ”taiteellista” vääntöä ja pasmat meinaa seota kun aikajanalla mennään väliin hiukan vapaamuotoisemmin. Lopussa olevat sadistiseksi yltyvät kohtaukset ovat karmaisevan tiukkaa tavaraa joka pyyhkii pienimmänkin romantiikan virneen naamalta. Leffaa ja tunnelman virittelyä katsoessa odottaa koska se kauhu sitten alkaa ja tuleehan se sieltä. Täysin sadistikseksi yltyvä Asami on suomalaisenkin mittapuun mukaan leffan alun ajan hiljainen hissukka. Näin naisen loppukohtauksen toimet tuntuvat enemmän kuin kamalilta.
Pläjäys saa pienen skeptisen olon päälle, miettimään hiukan mahdollisia uusia tuttavuuksia ja sitä onko kukaan lopulta yhtään sitä miltä näyttää. Mielenkiintoinen tapaus nousevan auringon maasta. Homma ei ohjaajan sanojen mukaan ollut kotimaassaan ilmestyessään mikään kassamagneetti. Sen sijaan leffaa on kehuttu kyllä kansainvälisillä leffafestareilla… Miksikähän tätä -99 valmistunutta leffaa vasta nyt tuodaan tänne tuhansien järvien maahan (viittaan tuohon alussa mainitsemaani lehtijuttuun).
