Läpeensä hyvää miestä koetellaan. Maksurästien takia viranomaiset roudaa ukolta kärryn narikkaan, työt puolitetaan, vakuutuslaitos kyykyttää ja huipuksi lapsella todetaan paha sydänsairaus. On siinä kylliksi yhdelle miehelle ja niinpä hän ajautuu äärimmäiseen tekoon. Denzel Washingtonin esittämä kohtalon kourima ukkeli ottaa panttivankeja, vaatimuksenaan lapsensa pelastavan sydänsiirron järkkääminen.
John Q. on päässyt leffatietämysseulasta läpi niin että mitään ennakkokäsitystä tapauksesta ei ollut. Pläjäyksen jälkeen ymmärtää miksi elokuvasta ei ole pidetty melua. TV-leffanakaan tapaus ei vakuuttaisi. DVD:n kannessa puhutaan trilleristä mutta se on kaukana siitä. Perinteisessä kategorioissa John Q. on puhdas draama.
Risukasaan paistaa kuitenkin jokunen pilkahdus. James Woods kylmän byrokraattisena lekurina tekee hyvää työtä. Samaan yltää jokunen sivuosan vetäjä. Nimiäyttelijät (Heche, Liotta, Duvall) hoitavat homman tyylinsä mukaisesti. Kässäri ja ohjaus tosin vesittää osin heidän suorituksensa. Washingtonista ei oikein osaa sanoa mitään kun näitä “suupielet alaspäin vapaustaisteludraamoja” on ukkelin uralla jo rutiiniin saakka.
Kaiketi leffan syvällinen sanoma oli suunnattu kritiikiksi jenkkiläistä sosiaalipolitiikkaa kohtaan. Hoitoon pääsee kun on pätäkkää ja/tai on valkoinen. Leffa tavoittelee Rankka päivä -henkeä, mutta toteutus kompastelee pahasti. Oksettava panttivankien peukalo pystyssä -sympatia kaappaajaansa kohtaan, katuyleisön hurraukset, poliisimestarin kaksinaamaisuus, on toteutettu kökösti. Huippuna on irvokas leikkaustapahtuma, enkä voi kuin kuvitella kohtauksen jälkeistä naurun remakkaa oikeissa lääkäripiireissä.
Kaikkiaan leffasta jäi hutaisun maku. Kiireessä ei tule kuin kus’päisiä kakaroita.
