Margaret ”Marnie” Edgar (Tippi Hedren) on nainen, jonka pakkomielteenä on varastaminen. Hän käyttää tekaistuja nimiä ja varastaa rahaa työnantajien kassakaapeista. Marnie varastaa ja valehtelee, minkä lisäksi hän haluasi pysyä miehistä kaukana. Marnie ei myöskään kestä nähdä punaista. Mark (Sean Connery) ihastuu kauniiseen Marnieen ja he tutustuvat. Mark saa kuitenkin tietää Marnien touhuista. He menevät silti naimisiin ja Mark on päättänyt ottaa selvää Marnien menneisyydestä ja selvittää tämän ongelmat tavalla tai toisella.
Marnie ei ollut ilmestyessään mikään suuri menestys, vaikka hyvä elokuva onkin, sillä Marniessa ei ole samanlaista rakkaustarinaa kuin monessa muussa Hitchcockin elokuvassa, joten yleisö koki pienen pettymyksen. Grace Kellyä suunniteltiin alun perin Marnien rooliin, hän ihastui valtavasti käsikirjoituksesta ja halusi ehdottomasti näytellä tässä elokuvassa, mutta joutui kuitenkin viime hetkellä kieltäytymään roolista. Hitchcock suuttui tästä. Elokuvan tekoa lykättiin, kunnes rooliin lopulta valittiin Tippi Hedren, joka näyttelee erinomaisesti tässä elokuvassa, kuten myös Sean Connery, joka valittiin rooliin kaksi vuotta aikaisemmin valmistuneen Tohtori No:n perusteella.
Hitchcock oli nero. Pienetkin yksityiskohdat elokuvassa on suunniteltu viimeisen päälle tarkasti. Parhaiten Marnieta voi verrata kaksi vuotta myöhemmin valmistuneeseen Revittyyn esirippuun, joka ei kuitenkaan ole niin hyvä kuin tämä. Bernard Herrmann sävelsi loistavan musiikin Marnieen, jolla on suuri merkitys elokuvassa. Marnie ei ole psykologinen vaan jännittävä trilleri, jonka erinomaiset näyttelijät osaavat hommansa paremmin kuin hyvin. Kaikille Hitchcockin faneille tämä on tietysti pakollista katsottavaa.
nimimerkki: Joey
