Martin Scorsese on New Yorkista, italialaista juurta ja tekee leffoja itselle tutuista aiheista. Niissä on kelmejä, perheasioita ja ihan vain gangstereita. [I]Sudenpesä[/I] on kertomus Charliesta (Harvey Keitel) joka on pienen mittakaavan konna ja aivan liian kiltti sellaiseen. Johnny Boy (Robert De Niro) on maaninen ja vähemmän vastuuntuntoinen serkku. Sellaisissa oloissa on aika vaikea tehdä oikeita valintoja. Lisäksi se on Scorsesen alkupään leffoja.
Martin Scorsese on alansa kivikova ammattilainen joka on tehnyt useita upeita elokuvia. Tässä alkuajan teoksessa kuulee ne nuotit ja riffit joiden ansiosta ukon myöhemmät leffat sisältävät elokuvahistorian timantteja. Tässä vaiheessa ne ovat pelkkiä taimia ja kokonaisuus osoittautuu harmillisen heikoksi. Siinä on hyvää dialogia, laadukkaita näyttelijöitä, (tarpeen sanelemasti) kekseliästä kameratyötä ja Scorseselle ominaisesti hieno soundtrack, mutta nämä hyvät asiat eivät sovi yhteen. Hyvien ja energisten kohtauksien välillä on aivan liian paljon päämäärätöntä junnausta ja juonikaan ei etene mihinkään suuntaan.
Harvey Keitel ja Robert De Niro ovat tämän leffan keskipiste ja selväksi tulee näiden erilaiset persoonat ja suunnat. Charlie on mukava ja joustava persoona joka pyrkii olemaan diplomaattinen ja Johnny Boy on taas energinen ja vastuuta halveksiva juippi jonka melkoisen piittaamaton asenne johtaa juuri siihen mitä voi odottaa tyypiltä joka on velkaa koko kulmakunnan gangsterilaumalle ja lisäksi ärsyttää jo pelkällä läsnäolollaan. Näiden hahmojen ympärillä pyörii muiden hahmojen mikrokosmos joissa on kelmejä ja vähemmän kelmejä persoonallisuuksia jotka ovat kaikki hyvin toteutettuja.
Hienoja näyttelijöitä ja muutamat hetket ovat suorastaan loistavia, mutta juoni venyy ja vaappuu ympäriinsä vailla päämäärää ja jättää pahasti mädän jälkimaun. Tässä vaiheessa Scorsese osasi kiskoa hyviä suorituksia näyttelijöistä, kirjoittaa hyviä kohtauksia ja ohjata ne lujalla otteella, mutta se koossa pitävä juonilanka jää pahasti pätkittäiseksi. Paha pettymys.
