Syksyn teinikomediatapaus on eittämättä amerikkalainen Superbad, joka juoksuttaa valkokankaalle nipun enemmän tai vähemmän lahjakkaita nuoria näyttelijöitä. American Pie -henkinen rymistely tarjoaa tutuksi tullutta high school-hölmöilyä, jossa – erästä kiekkobrändiä lainaten – aina sattuu ja tapahtuu.
Elokuvan juoni ei kovin syvällistä selostusta vaadi. Isoluinen rääväsuu Seth (Jonah Hill) ja luuviulu tenori Evan (Michael Cera) muodostavat tasapainottoman kaverikaksikon, jota sinnikkäästi komppaa perusnörtti Fogell (Christopher Mintz-Plasse). Poikien tylsään arkeen tarjoaa vivahteita Opiskelijaelämän Pyhä Kolminaisuus eli naiset, seksi ja viina. Nämä syntiset ajatukset mielessään kaverukset lupautuvat lukion päättäjäisbileiden juomavastaaviksi, vaikka ikä ei tällaiseen vastuutehtävään riittäisi. Viinakaupan kynnysmatolta alkaa seikkailu kohti illan pippaloita, mutta matka ei suinkaan ole mutkaton. Soppaa sekoittaa täysin älyvapaa poliisikaksikko, jonka urpoilu muodostaa hauskan sivujuonen kokonaispaketille.
Tuotantotiimi on näyttelijäkaartia myöten melko tuntematonta. Monelle heistä Superbad on ensimmäinen kunnon leffaprojekti, joka tekee naamaa tunnetuksi mutta tuskin nostaa ketään suoraan tähteyteen. Parhaiten oman nakkinsa hoitaa Michael Cera, joka vetää hyvän roolin ujona ja vaivautuneena Evanina. Vastanäyttelijä Jonah Hill kajauttaa f-sanan kerta toisensa jälkeen vakuuttavalla tenholla, mutta muuten suoritus jää, verbaalinen ulosanti mukaan lukien, todella haljuksi. Naisnäyttelijöille jää tehtäväksi heiluttaa pyllyä, hymyillä ja näyttää surulliselta kun tilanne niin vaatii.
Tältä rintamalta ei mitään uutta. Superbadin huumori liikkuu turvallisesti navan alapuolella eikä penkiltä pudottavia oivalluksia nähdä. Eipä silti, kyllähän tämä materiaali naurattaa ja siinä mielessä elokuva onnistuu tavoitteessaan. Superbad tarjoaa myös arkista ajateltavaa, sillä se yrittää oikeasti sanoa jotain. Päähenkilöiden mieltä painaa ihmissuhteiden lisäksi myös epävarmuus tulevaisuudesta. Näiden asioiden kanssa painiskelee lähes jokainen parikymppinen nuori. Lopetus sotii monella tapaa oman genrensä tyyliä vastaan ja jättää katsojalle hämmentyneen fiiliksen. Lopputulos on kaikkea muuta kuin yksiselitteinen.
En ole teinikomedioiden suurkuluttaja, mutta mielestäni Superbad on parhaita genrensä edustajia pitkään aikaan. Valitettavasti tätä sarkaa on koluttu niin kauan, että mitään mullistavan uutta ei taida enää ilmetä mistään. Mutta näinhän se menee Pojat ovat poikia ja kännissä on hauskempaa. Ja taas menee limu väärään kurkkuun.
nimimerkki: Dezer
