Apinoiden planeetta-sarja on edennyt jo neljänteen osaan. Kolmososa oli melko surkea, mutta tästä saatiin sentään paljon parempi, vaikkei päästäkään ensimmäisen ja toisen osan tasolle.
Edellisen osan tapahtumista on jo kulunut kaksikymmentä vuotta. Corneliuksen ja Ziran poika Caesar (McDowall) on jo aikuinen apina. Maailmakin on jo muuttunut paljon. Avaruudesta tullut virustauti on tappanut kaikki kissat ja koirat. Ihmiset ovat ottaneet lemmikeikseen apinoita. Pian ihmiset huomaavat apinoiden älykkyyden ja tekevät niistä orjia. Caesar ei pidä näkemästään ja kaiken lisäksi korkeat tahot tietävät, että kuolleeksi luultu Corneliuksen ja Ziran lapsi on elossa ja tämä huolestuttaa heitä, sillä he uskovat, että tämä jälkeläinen voi olla uhka ihmiskunnalle. Caesar alkaa suunnittelemaan apinoiden vapauttamista.
Ykkösen ja kakkosen tasolle ei siis päästä, mutta on tämä sentään parempi kuin kolmososa. Elokuva sopii aika hyvin muiden elokuvien jatkoksi, eikä tässä ole yhtä suuria ristiriitaisuuksia kuin edellisessä osassa. Tosin pieniä aukkoja tämänkin juonikuviossa on. Tämä sijoittuu 1990-luvun alkuun, mikä on hieman hämäävä asia. Jostain syystä scifileffojen ja –kirjojen tekijät kärsivät arkuudesta sijoittaa tulevaisuudenvisioita kauaksi tulevaisuuteen. Tässäkin tulee tunne, että maailma on muuttunut uskomattoman paljon vain kahdessakymmenessä vuodessa. Muuttuuhan maailma nopeasti, mutta vauhti on näissä pläjäyksissä suorastaan hengästyttävä.
Leffan positiivisena puolena on sentään se, että tämä on aika viihdyttävä ja näyttelijät tekevät ihan hyvää työtä. Myöskin käsikirjoitus on ihan toimiva.
