Taistelija (First Blood) elokuva kuuluu omassa sarjassaan actionpläjäysten klassikko-osastoon. Tottakai leffa sai jatkoa hyvinkin pian. Tällä jatko-osalla homma vedettiin sen verran överiksi, että ilmestyessään edes amerikan vanhempi Bush ei jäänyt kylmäksi, vaan hurrasi koko amerikan kansan kanssa Johnny Rambon saavutuksille. Jos eka osassa itse amerikan pojat olivat pahiksia niin nyt päästiin itse asiaan. Vinosilmää pistetään äijän toimesta lakoon pitkin riisipeltoa. Syltty loi tällä leffalla uuden actiongenren. Tuo “äijää lakoon” -meininki loi kättelyssä kasan hassuja apinointeja (mm. potkija-Norrisin kauhistus: Missing In Action, -josta useita jatko-osia tietenkin, sekä Swarzeneggerin surkuhupaisa Commando).
Juonesta lyhyesti: Rambo lusii kakkua jossain kivilouhoksilla. Linnareissu on tietenkin tienattu ykkösosan aikaansaannoksilla. Eversti Trautman etsii hepun käsiinsä ja tarjoaa uutta missiota vastapalveluksena armahdus. Rambon tehtävänä on etsiä vietnamiin jätettyjä sotavankeja ja kerätä vähän todistusaineistoa. No Johnny-boy ottaa todistusaineistoksi yhden vangin mukaansa ja kun tämä selviää pääpirulle jätetään Rambo yksin taistelemaan läjää vietnamilaisia neropatteja vastaan… Se missä ykkösosassa Johnny sai selvitä erilaisilla survival- ja erätaidoilla, nyt liuhutukka saa pakata omat kamat TST-vyöhönsä. Kranaattikärkiset nuolet ja jousipyssyhän pitää ehdottomasti ottaa mukaan.
Ajan hammas on tavallaan tehnyt tehtävänsä ja Rambo vaikuttaa tohinapuolella vähän kesymmältä kuin muistikuvat antoivat ymmärtää. Esim. toiminta ja raakuus ovat saavuttaneet elokuvarintamalla 90-luvulla uudemmat ulottuvuudet. Oman “lahtaus-genren” dinosauruksena tätä leffaa voidaan kuitenkin pitää. Tämän nähdessään katsoja kokeekin suurta riemua ja nostalgisia hegemonioita. Ehkä. Kaikkihan itseasiassa ruumiillistuu Stalloneen.
Repliikit jotka nostavat katsojan suupieliä:
-Traumanin suostuteltua Rambon tehtäväänsä, Rambo kysyy: “Komentaja, onko meillä mahdollisuus voittaa tällä kertaa!?” tai kun komentoaseman johtaja esittelee sotateknologisia vempaimiaan, Rambo toteaa: “Minä kun luulin että aivot ovat paras ase.” Näinhän se menee. Missään aivokirurgin roolissahan Sylttyä ei halutakkaan nähdä! Silloin kun liha puhuu ja puolihalvaantunut naama vääntyy tuttuun tuskan sekaiseen virneeseen, voidaan todeta: Sly on kotonaan.
DVD-aikana on mielenkiintoista nähdä leffa erittäin laadukkaasti restauroituna ja ainutlaatuisista extrapläjäyksistä nauttien. Vanhempi katsojakunta ottaa tuopin kouraan ja katsoo Ramboiluja hyvässä jätkäseurassa välillä hekotellen ja nuorempi töllöpolvi voi ihmetellä 80-luvun äxöniä aidoimmillaan.
