Pähkähullu Suomihan on aivan sekopäinen elokuva. Käsikirjoitus on täynnä uskomattomia gageja, juoni heittelehtii laidasta laitaan, tempo on nopeaa ja välillä kärryiltä tipahtavat jopa päähenkilöt. Ja kaiken tämän lisäksi elokuva on vielä aivan helvetin hauskakin.
Spede itse on Amerikoista sukunsa syntysijoille Suomeen tullut hiusöljymiljonääri William Njurmi. Vierasta heitellään valtion johdon puolesta saunasta saunaan ja nähtävyydeltä nähtävyydelle, mutta Spedepä ottaakin jalat alleen ja ampaisee metsään, jossa kohtaa kulkuri-Simon, roolissa luonnollisesti Simo Salminen. Miehet matkustavat halki Suomen perässään Ere Kokkosen ja Jukka Virtasen esittämät kaljupäiset gangsterit viettävät häitä Pohjanmaalla, käyvät lavatansseissa ja tekevät vaikka sun mitä. Ja kaiken tämän ohella tuotetaan uutiselokuvaa Njurmen Suomenvierailusta, ja neuvoja filmin onnistumiseksi kysytään Leo Jokelan loistavasti esittämältä, maitokauppareissulla olevalta herra keskiverokansalaiselta. Otappas nyt sitten juonesta selvä. Luojan kiitos sitä ei kuitenkaan tarvitse tehdä. Senkun heittää pään selkänojaa vasten ja antaa luontaisen hörinän kulkea. Kunnon räkänaurukin pääsee useampaankin kertaan.
Pähkähullu Suomi on oikeastaan ainoa kunnollinen suomalainen kreisifilmi. Kaikki on pantu viimeisen päälle ranttaliksi ja Monty Pythonkin tulee mieleen. Ohjaajan pallilla istuneen Jukka Virtasen ja Speden yhteiset kehitelmät toimivat loistavasti, ja kaiken kruunaa loppupuolella juonesta tipahtava Simo, jolle kertojaääni joutuu selvittämään elokuvan juonen. Simo on loistavassa vedossa, meno on mahdotonta, mutta ei ole ruosteessa Spedekään.
Suomen 50-vuotissyntymäpäiviksi tehty elokuva kasaa kokoon kaikki kotimaamme kliseet. Saunassa istutaan tuntisotalla, pienessä tuiterissa ammuskellaan hirviä, tanssilavalla soi riipivä tango Helmin kyyneleistä ja Pohjanmaalla pistäydytään heinäladon kautta häihin. Eikä Lappiakaan jätetä näkemättä. Eikä Savonlinnaa. Huomioimisen arvoinen on myös Kuopion torilla filmille ikuistettu savolainen fakiiri spagaatteineen. Tavaraa siis on paljon, mutta rönsyileväisyys ei olekaan tällä kertaa – niinkuin Spedellä joskus tuppasi olemaan – haitta, vaan ehdottoman iso plussa. Itseasiassa se on koko elokuvan vahvuus. Vauhti on nautittavaa, eikä katsojalle käy ainakaan aika pitkäksi. Ei siis ihme, että elokuvalla on jo suorastaan kulttimaine.
Leo Jokela osoittaa kykynsä tässäkin leffassa: herra keskivertokansalainen puhuu kuin G. Pula-aho, mutta viskaa katsojan tyylipuhtaasti ja taidokkaasti kadun varrelta sotakentälle yhdessä Tuntemattoman sotilaan sankareiden kanssa. ”Ei tämä mikään Lahtisen oma sota ole”. Sivurooleissa vilahtelee tuttuja kasvoja Toivo Mäkelästä Anssi Kukkoseen, ja tottahan toki täytyy mainita myös Esko Salmisen esittämä henkivartija Luigi Cravatto. Salminen hampaineen on hommassa mukana täysilä.
Pähkähullu Suomi on outo lintu, mutta loistava sellainen. Se kuuluu ehdottomasti Speden elokuvien parhaimmistoon, ja vaikka lopputulos tuntuukin kieli poskessa tehdyltä, ei se sitä ole. Itsekukinhan saa toki yrittää vastaavanlaisen hurjastelun vääntämistä kylmiltään ja ilman käsikirjoitusta, mutta kyllä se niin vähin eväin saattaa jäädä tekemättä. Hulluttelukin kun on kovan työn takana. Mutta on se sitten sen arvoistakin.
nimimerkki: Enrich
