Mitä saadaan, kun varastetaan nimi toiselta elokuvalta ja tehdään se amatööriporukalla. Silloinhan saadaan tietysti aikaan yksi järisyttävä kauhuelokuvapökäle. Mexican Werewolf in Texas ei ole ideallisesti originaali. Sen nimi on pökkelö yritys kopioida American Werewolf in London. Jostain käsittämättömästä syystä kuitenkin päädyin kyseisen elokuvan katsomaan. Sen katsominen muodostuikin isoksi kidutusoopperaksi. Harvemmin näkee näin ponnetonta sekä luotaan pois työntävää kyhäelmää, jota pitäisi pystyä elokuvaksikin vielä kutsumaan.
Ensinnäkin Mexican Werewolf in Texas onnistuu heti alussa pilaamaan lähes kaiken. Sekavasta kohtauksesta ei ota tolkkua, mutta siinä kuitenkin vilahtaa elokuvan pääpahis eli meksikolainen ihmissusi. Tässä on ensimmäinen virhe. Ihmissusi näytetään katsojalle aivan liian nopeasti, joten tämän jälkeen katsojaa on vaikea enää pitää jännityksessä. Joka tapauksessa kohtauksessa ihmissusi hyökkää kahden ihmisen kimppuun. Luoja paratkoon, kohtaus on niin sekava, että on hyvin vaikea kertoa ovatko he elokuvan kannalta keskeisiä hahmoja.
Kamalan alun jälkeen meno vähän tasaantuu. Sitä mukaa tarinaan alkaa jopa hiukan tulla tolkkua. Anna Furlough (Fay) on lopen kyllästynyt elämään pienessä teksasilaisessa kylässä, joka on nimetty hänen sukunsa mukaan. Annan vanhemmat elävät onnettomassa avioliitossa ja vihaavat molemmat meksikolaisia. Asiaa ei helpota, että tytön poikaystävällä on meksikolaiset juuret, ja että kulmille on ilmestynyt verenhimoinen ihmissusi, jota meksikolaiset kutsuvat Chupacabraksi.
Elokuvan tarina kulkee eteenpäin Annan kertomana. Ratkaisu toimii todella huonosti. Kerrontatyyliin yritetään saada syvyyttä päiväkirjakerronnalla, mutta metsään mennään. Erika Fay ei ole kovinkaan luonteva kertojan roolissa. Kaikesta on tehty turhan monimutkaista. Asioita yksinkertaistamalla homma olisi voinut toimia vähän paremmin. Näytteleminen on kaikessa epäonnistumisessaan kamalaa räpellystä. Kaikki näyttelijät ovat varsin ponnettomia amatöörejä rooleissaan.
Ohjaaja Scott Maginnisin kynästä lähtenyt tarina olisi voinut pysyä musteena. Maginnis ei vakuuta tarinallaan sitten alkuunkaan. On vaikea tietää, tulisiko itkeä vai nauraa. Ennen kaikkea suuri myötähäpeä nousee juuri ohjaajaa kohtaan. Käsittämättömän palikkamainen ohjaaminen ei yhtään auta näyttelijöitä. Myös yökohtaukset on kuvattu niin huonosti, kun vain kuvitella voi. Siinä ei sinänsä ole mitään erikoista, koska kyseessä on b-elokuva, ja sen osittain myös ymmärtää. Silti siinä vaiheessa, jos yli puolet elokuvasta on kuvattu yöllä, eikä kohtauksissa ole mitään tolkkua, niin katsojaa alkaa sapettaa.
Itse ihmissusi on sitten se kaikista koomisin näky. Se näyttää enemmänkin orangin, laaman sekä ihmisen sekasiitokselta. Missään nimessä se ei ihmissudelta näytä. En tiedä, mitä maskeeraajat ovat ajatelleet, kun ovat luoneet tämän kamalan sekasikiön. Efektit ovat myös aivan kamalia. Verta on vähän, eikä sillä päästä missään vaiheessa läträämään. Se olisi saattanut piristää filmin yleisilmettä huomattavasti. Splatterina koko hommassa olisi ollut enemmän tolkkua, ja elokuva olisi saanut kaipaamaansa toimivaa huumoria. Samalla sen nimen olisi voinut muuttaa muotoon, Mexican Llamaorangutanman in Texas.
Lopputuloksena kyseessä on aivan kamala pökäle, josta ei saa millään mitalla mitään irti. Näyttelijät ovat kamalia, ohjaus on vielä kamalampaa ja efektit suorastaan pitävät katsojaansa pilkkana. Mexican Werewolf in Texas on iso perkele, jota kenenkään elävän ei soisi näkevän. Se saattaa aiheuttaa sokeutumista, sillä pimeyskin on parempaa katsottavaa. Jos olet katsomassa kyseistä elokuvaa, mieti uudestaan. Tätä ei kannata ottaa kehotuksena, vaan enemminkin käskynä. Olen varoittanut.
