Vuonna 2004 Depp näytteli kolmessa elokuvassa kirjailijaa. Ensimmäiseksi valmistui Stephen King filmatisointi Salainen ikkuna, jossa Depp oli mökkihöperöitynyt kynäniekka. Vuoden loppupuolella julkaistussa filmissä kynä oli vaihtunut sulkaan, kun Depp näytteli runoilija-näytelmäkirjailija Rochesterin jaarlia 1600-luvusta kertovassa pukudraamassa The Libertine. Näiden välissä päivänvalon näki Finding Neverland – tarinan lähteillä, joka kertoo Sir James Matthew Barriesta, Peter Panin kirjoittajasta. Elokuva voitti yhden Oscarin ja oli ehdolla 7 kategoriassa. Depp kuittasi roolillaan myös ehdokkuuden, toinen urallaan, mutta pääpysti meni tälläkin kertaa ohi suun.
Skotlantilaisella näytelmäkirjailijalla Sir James Matthew Barriella (Johnny Depp) ei mene kovin hyvin. Edellinen näytelmä oli floppi ja hän itsekin joutuu myöntämään, että rahkeita olisi parempaankin. Ideat vain puuttuvat. Myöskään avioliitto vaimonsa Maryn (Radha Mitchell) kanssa ei suju kovinkaan ruusuisesti. Eräänä päivänä Barrie törmää puistossa leski Sylvia Llewelyn Daviesiin (Kate Winslet) ja hänen neljään poikaansa (Freddie Highmore, Joe Prospero, Nick Roud & Luke Spill). Barrie tulee hyvin läheiseksi poikien ja heidän äitinsä kanssa, ja huomaa pian, että yhteiset leikit ruokkivat hänen luovuuttaan. Vähitellen herra Barrie kasaa leikkikokemuksista tarinan nimeltä Peter Pan, josta tulee klassikko ja Barrien uran tärkein teos.
Ainakin itselle tuntematon ohjaaja Marc Forster on saanut käsiinsä mahtavat työkalut loistavan elokuvan tekemiseen. Mies ei petä, sillä Finding Neverland on kertakaikkiaan mahtava elokuva. Ohjaaja on onnistunut rajaamaan kaiken oleellisen tiiviiksi alta kahden tunnin paketiksi. Iso kiitos elokuvan kasassapysymiseen kuuluu myös käsikirjoittajille, jotka karsivat todellisista tapahtumista todella suuren osan pois saaden näin Peter Panin syntytarinan elokuvallisempaan muotoon.
Finding Neverland on visuaalisesti hyvin kaunis. Vaikka tarina on surullisen synkkä, ei ympäristö kuitenkaan ole tummanpuhuva. Tämä luo aivan erilaisen tunnelman, kuin luulisi. Synkeän ahdistuneisuuden sijasta elokuvassa on varsin positiivinen ilmapiiri. Leffan maisemat sekä taustat ovat hyvin kauniita ja tämän loiston kruunaa upea mikä-mikä maan paratiisimaiset näkymät. Musiikki on hienoa ja koskettavaa, kuten sen pitääkin.
En tiedä onko kyseessä ohjaajan taitavuus vai mikä, sillä näyttelijät ovat suorastaan maagisessa vedossa. Jokaisen vahvuudet pystytään kaivamaan esiin ja niitä hyödynnetään erittäin hyvin. Naisnäyttelijöiden panos on loistava. Kate Winslet, Julie Christie ja Radha Mitchell vetävät roolinsa uskomattoman hienosti. Elokuvassa on myös minun mielestäni parhaimmat lapsisuoritukset koskaan. Etenkin Freddie Highmore onnistuu Peterinä todella paljon paremmin kuin Jalina Jalissa ja suklaatehtaassa. Kaikista hauskimman, karismaattisimman ja parhaimman roolin tekee kuitenkin Dustin Hoffman kyynisenä teatterinjohtajana. Hoffmanin sarkastiset kommentit saavat aikaan useita naurunpyrskähyksiä, mikä keventää mukavasti elokuvaa.
Depp ansaitsi J.M. Barrien roolillaan uransa toisen Oscar-ehdokkuuden. Ja sen hän todella ansaitsikin. Barrien rooli on yksi parhaista rooleista, mitä Depp on monipuolisen uransa aikana tehnyt. Miehen kyky sopeutua rooliin kuin rooliin on ilmiömäinen. Finding Neverlandissa Deppin uskottavuutta ei vähennä edes se, että miehen suuhun on työnnetty haastava skottiaksentti. Miehen rooli on uskomattoman hieno, eikä sitä voi paljoa sanoin kuvailla. Taidokkaassa työssä näkyy jälleen yksityiskohtainen paneutuminen rooliin. Raskaasta ja upeasta suorituksestaan Depp ansaitsee ehdottomasti täydet ***** -laakia, vaikka häviääkin piirun verran Hoffmanille roolillaan.
Kaiken kaikkiaan Finding Neverland – tarinan lähteillä on mielettömän upea elokuva, ja lukeutuu ehdottomasti 2000-luvun parhaiden leffojen joukkoon. Tarina on upea, ohjaus on upeaa, lavastus on upeaa, näyttelijät ovat upeita, ainoa pieni miinus tulee siitä, että elokuva käy paikoitellen yli-sentimenteeliseksi. Se ei ole kovin paha synti. Kompastuskivi tulee kuitenkin itse elokuvan aiheesta. Luulisin, että valitettavan moni jättää tämän merkkiteoksen tarkistamatta, koska aihe ei herätä kovin suuria intohimoja. Se on suuri sääli.
nimimerkki: John Christopher Depp II
