Maailman nuupin pankkivirkailija Stanley Ipkiss (Jim Carrey) on hyvää vauhtia kehittymässä arkkityyppiseksi massamurhaajaksi, mutta mystinen naamio muuttaa nuupan vihreäpäiseksi kaaosmoottoriksi ja sotkee lieron Dorian Tyrrellin (Peter Greene) suunnitelmat ja alkaa myös piirittää kaunista yökerholaulaja Tina Carlylea (Cameron Diaz), joten etsivä Kellaway (Peter Riegert) joutuu melkoisen sekasorron keskelle.
Leffaan kaadetaan kuminaamainen Jim Carrey, ohjaajana on fantastisia elementtejä pyörittelevä Chuck Russell ja lähtökohta on väkivaltainen underground-sarjakuva missä kirottu naamio muuttaa käyttäjänsä isopäiseksi tuhomoottoriksi ja vaihtaa omistajaa aika kovaa tahtia. Elokuvaversio on hyvä esimerkki siitä että karskin lähdemateriaalin keventäminen on joskus hyvä idea, joskin anarkistinen nimiolio ja selkeä, alusta loppuun etenevä juoni eivät oikein pelaa yhteen.
Jim Carrey pääsee väläyttämään myöhemmin ilmenneitä draamallisia taitojaan, mutta vihreänaamaisena alter egona hän pääsee revittelemään urakalla ja moninaiset erikoisefektit vahvistavat hahmon anarkistista huumoria ja ovat ajoittain saumattomia Carreyn itsensä kohelluksen kanssa. Peter Greene on liero kelmi, Cameron Diaz on ilmiselvää silmänruokaa ja Peter Riegert pitää päänsä kylmänä vaikka conga-linjasto vetää koko poliisilaitoksen mukaan.
Jim Carrey soolokoheltaa urakalla ja silloin kaikki on hyvin, mutta se juoni osoittautuu aika raakileeksi ja silloin ei kenelläkään ole yhtään mukavaa. Visuaalinen ilme on lisäksi miellyttävän ajaton, joten leffa toimii mainiosti siinäkin mielessä.
