Zombit ovat olleet pitkään populaarikulttuurissa. Romeron ensimmäisen zombifilmin Night of the Living Deadin jälkeen kaikki muuttui. Koko genre koki valtavan muutosaallon. Kauas jäivät ajat, jolloin näihin eläviin kuolleisiin liittyi voodoota. Joskin Romeron läpimurrosta on kulunut jo yli 40 vuotta, niin on siinä ajassa tapahtunut isoja asioita. Aivoja syövät epäkuolleet, ovat saaneet aikamoisen villityksen aikaan, jonka seurauksena kaiken maailman helppoheikit ovat alkaneet kuvata omalla takapihallaan b-luokkaakin alhaisempia elokuvia.
Strippers vs. Zombies muodostuu juuri amatöörien kuvaamasta materiaalista. Juonta on juuri ja juuri nimeksi. Jossain päin Amerikkaa paikallisen strippiluolan vieressä on tiedelaboratorio, jossa hiukan kyseenalainen tiedemies tekee kokeitaan. Samalla hän myös yrittää auttaa narkkareita pääsemään eroon himoistaan, tarjoamalle heille jotain korvaavaa huumetta. Tilanne kuitenkin karkaa lapasesta, kun eräs narkkari varastaa labrasta jotain muutakin kuin tätä korvaavaa huumetta. Vihreä mönjä osoittautuu varsin hyväksi crackiksi, jolla on kuitenkin pahoja sivuvaikutuksia. Pian strippiluolan stripparit sekä muutama asiakas huomaavat taistelevansa eläviä kuolleita huoria ja narkkareita vastaan.
Juonta on juuri sen verran, kun sitä tarvitaan. Eli oikeastaan se on vain oivallinen tekosyy yhdistää seksi ja väkivalta humoristisella otteella. Sitten tuleekin se suuri kysymys. Missä hitossa ovat seksi ja väkivalta, jota niin auliisti DVD:n kannessa mainostetaan. Eivät missään. Elokuva, joka kertoo strippareista, kaipaisi huomattavasti enemmän paljasta pintaa, mutta tissejä on tarjolla nihkeästi. Se pistää hitusen sapettamaan. Eduksi ei voi laskea edes näyttelemistä, joka on kuin huonosta pornoelokuvasta. Josta on taas helppo palata takaisin siihen, että jos näyttelijätkin kerran ovat pornotasoa, niin missä sitten on porno tai edes seksikkyys. Zombiporno on tietysti itsessään jo aika vastenmielinen ajatus, mutta sillä keinolla elokuvaan olisi saatu ujutettua siitä puuttuvaa kuumottavaa seksiä.
Puutteelliseksi jää myös katsojan mielentila. Minkäänlaista kehitystä ei tapahdu näyttelemisen saralla. Parjaan paljon asiasta, mutta sillä kaikella on pointtinsa. Mistä ihmeestä näitä wannabe-näyttelijöitä oikein löytyy? Etenkin elokuvan mies pääosassa nähtävä Sean Harriman ei kelpaisi edes Kauniiden ja Rohkeiden vaativaan näyttelijäryhmään. Myös strippareiden näyttelijöiden tulisi harkita alanvaihtoa. Kurvikkaat vartalot eivät vain yksinkertaisesti pysty luomaan luontevaa puhetta. Jokaisen kohtauksen keskustelut ovat niin väkinäisiä, ettei niistä saa katsojana mitään. irti. Parodiatyyliset läpät menevät myös aivan hukkaan. Vai miltä kuulostaa tummaihoinen sutenööri huutamassa – “I have had it with these motherfucking zombies on this motherfucking strip club!” . Aika helvetin kehnolta tavalta kalastella huumoria, sieltä missä sitä ei todellakaan ole.
Näyttelijät, huumori sekä seksikkyys ovat aivan lapasesta, mutta ei niin paljon huonoa, ettei jotain hyvääkin. Sentään efektit on toteutettu asenteen mukaisesti kieliposkella. Valitettavasti elokuva keskittyy alussa aivan likaa kaikkeen muuhun. Efektejä saadaan odottaa aina viimeisiin kohtauksiin asti, joka on siksi äärettömän puuduttavaa, ettei alkupuoli tarjoa mitään kiinnostavaa. Jos alussa olisi nähty vähän enemmän zombimenoa, katsojan olisi helpompi kestää elokuva aina loppuun asti. Tällaisenaan moni katsoja turtuu alussa niin paljon, että jättää elokuvan katsomisen kesken.
Kokonaisuutena Strippers vs. Zombies on b-luokkaa alhaisempi tuotos. Sen näytteleminen on huonointa, mitä olen vähään aikaan elokuvissa nähnyt. Salkkaritkin alkaa näyttää aika perkeleen hyvältä tämän rinnalla. Onneksi efektit sentään pelastavat leffan täydelliseltä mahalaskulta. Niiden ansiosta viimeiset 20 minuuttia ovat siedettävää katsottavaa. Siksi elokuvasta jääkin positiivinen fiilis, vaikka oikeasti kyseessä on yksi zombipökäle lisää, ja niitähän riittää.
