Elokuva alkaa esittelemällä tapahtumien tyyssijan, värikkään ja elävän Los Angelesin. Hypätään silmälasipäisen suharin Maxin (Jamie Foxx) taksin mukaan. Max kruisailee ympäri kaupunkia, ja kyytiin hyppää jopa viehättävä asianajajaneitokainen, jolta hänen onnistuu saamaan puhelinnumerokin. Aurinko alkaa jo laskemaan, ja yö sekä neonvalot valtaavat kadut. Yhtäkkiä Max saa asiakkaakseen harmaaseen pukuun sonnustautuneen salkkumiehen (Tom Cruise), joka ei ole matkustanut Los Angelesiin huvittelumielessä. Mies on nimittäin ammattitappaja, joka on varannut kyseisen illan erinäisille tappokeikoille. Vaikuttaa siltä että, Max joutuu vasten tahtoaan tilanteen välikädeksi salaperäisen ampujan kuljettajana.
Elokuvan asetelma ei kuulosta mitenkään älyttömän originaalilta, mutta sitä sen ei tarvitse ollakaan, niin kauan kuin toteutus on hyvä. Ja Collateralissa se todellakin on enemmän kuin hyvä. Elokuvan tempo vaihtelee mukavasti jännityspainotteisista ammuskelukohtauksista kevytmielisiin small talk -dialogeihin, ja tällä tavalla katsojan mielenkiinto pysyy skarppina koko leffan keston ajan. Tarina ei ole mitenkään kamalan monikerroksinen tai älynnystyröitä vaativa. Tämä pelkistäminen kuitenkin toimii, koska se edestuo tiukan, karun ja kylmän sävyn jota tähän rikoselokuvaan on ilmeisesti haluttu luoda.
Näyttelysuoritukset ovat maukkaita. Tom Cruise on itse viileys palkkamurhaaja Vincentinä, ja ei käy väittäminen etteikö kyseessä olisi hyvinkin miehen paras työ aikoihin. Mieheltä lentää säännöllisin välein nokkelia repliikkejä, ja vaikka jotkut niistä kuulostavat hieman merkityksettömiltä, saa Cruise nekin kuulostamaan hyviltä. Cruise on jopa niin hyvä roolissaan, että katsojan on vaikea päättää pitäisikö hänen henkilöhahmoaan puoltaa vai tuomita. Vastanäyttelijä Jamie Foxx olisi saanut olla ehkä hieman uskottavampi aseella uhattuna paremmasta elämästä unelmoivana taksikuskina, mutta katsojan sympatiat hän kuitenkin haalii. Näyttelijäkaksikon kemia pelaa mahtavasti, ja elokuvan parasta antia taitavatkin olla juuri miesten keskinäiset sanaharkat.
Loistavista Insider ja Heat -leffoista tunnettu Michael Mann onnistuu taas. Collateralista löytyy hienoa kameratyöskentelyä, tiukkoja toimintakohtauksia, hyvin rakennettuja henkilöhahmoja, tyylikäs tunnelma sekä ennen kaikkea loistava musiikki, joka vaihtelee svengaavasta soulista klubiteknoon tai improvisoidusta jazzista aina Chris Cornelliin. Elokuvan shown varastaa kuitenkin kauniisti sykkivä yön Los Angeles, jonne katsoja tuntee itsekin aina välillä matkustavan.
nimimerkki: SpaceCadet1
