Rahtilaiva [I]USS Reluctant[/I] Toisen Maailmansodan loppupäivinä. Laivaa komentaa kapteeni Morton (James Cagney) ja hän on pikkumainen tyranni. Käytännössä laivaa hallinnoi oikeasti pätevä komentajakapteeni Roberts (Henry Fonda) ja sairastupaa isännöi Doc (William Powell) ja aliluutnantti Pulver (Jack Lemmon) pääasiassa hallinnoi punkkaansa ja pyykkitupaa. Roberts haluaa siirron taisteleviin joukkoihin ja sitä ennen miehistö on ollut kiinni jo vuoden ajan. Kaikenlaisia ongelmia ja kiistoja on luvassa enemmän kuin vähän.
Vaikka suomenkielinen nimi [I]Yöloma paratiisisaarella[/I] on surkean epätarkasti käännetty, on se kuitenkin osuva, sillä pääosa juonesta on juuri Robertsin pinnistelyä sellaisen aikaansaamiseen. John Ford ja Mervyn LeRoy ohjailevat sotilaskomediaa ja aikaansaavat nautittavasti hupsun elokuvan. Huomattava on myös se että yksikään hahmo ei ole täydellisen typerä tai taitava. Kapteeni Mortonin pikkumainen vaatimus paitojen suhteen perustuu faktoihin (joita ei mainita), Roberts itse haluaa päästä eroon komennuksestaan ja Doc taas on läpeensä kyllästynyt tehtäväänsä. Puhumattakaan aliluutnantti Pulverista joka saa selkärangan vasta menetettyään opettajansa. Mainittakoon myös se että em. yöloma aikaansaa juuri odotettavan sekasorron mihin liittyy mm. ryömimiskyvyttömiä merimiehiä ja massiivinen tappelu maavoimien tanssiaisissa. Loppukin on katkerasti onnellinen Robertsin saavuttaessa tavoitteensa ja joutuessa maksamaan niistä. Komedia on pääosissa, mutta draamaakin on mukana enemmän kuin vähän.
Henry Fonda on pääroolissa ja toimittaa nautittavasti hillityn suorituksen laivan ainoana vastuullisena tai järkevänä persoonana. Luonnollisesti Robertsilla on kyky ymmärtää miehistön mielialoja, mutta hän ymmärtää myös omien esimiestensä asenteet ja haluaa päästä eroon puun ja kuoren välistä. William Powell on nautittavan hillitty sairastuvan isäntä ja hän on nähnyt kaikki mahdolliset selitykset, mutta ymmärtää myös alkoholin voiman aivojen puhdistusaineena ja Jack Lemmon toimittaa muutamia hykerryttäviä ylinäyttelyhetkiä patalaiskana aliluutnanttina. James Cagney on ylivedossa pikkutarkkana upseerityrannina joka on tarttunut tilaisuutensa pomottaa itseään älykkäämpiä persoonia kaksin käsin ja valitettavasti on myös tarpeeksi älykäs ymmärtääkseen että paras tapa piinata tätä on pitää hänet laivalla. Lyhyesti sanoen Cagney ruumiillistaa pikkutärkeän ja epäpätevän pomottajan joka on sekavien aikojen takia pulpahtanut esiin piinaamaan muita ja tietää sen itsekin.
Runsaasti nauruja repivä draamaleffa ja näyttelijätkin ovat mainioita. Jälkimaku on siis kevyt ja ennen kaikkea hyvä ja se on tärkeintä.
