Get Shorty vuosikymmenen takaa esitteli meille coolin gangsteripomon Chili Palmerin. Mafiamaisen toimintatavan omaava hemmo hääräili tuolloin elokuvabusineksessa. Elmore Leonardin tarinaan perustuu myös tämäkin löyhä jatko-osa, jossa paneudutaan musiikkimaailman liike-elämän ihmeellisiin saloihin.
Elokuvan pohjalla loistavan kirjailijan käsis. Värikästä henkilöhahmojen galleriaa tahdittaa nimekäs näyttelijäkaarti. Mukaan on myös ängetty muutama cameorooli ja sen johdannainen. Be Cool on perusasetelmaltaan elokuva jolta voisi odottaa paljonkin, tosin jo Get Shorty kaikesa keskikertaisuudessaan piti huolen siitä että liikoja on turha toivoa.
Näppärää sanailua, hauskoja tilanteita pullollaan oleva pläjäys onnistuu kuitenkin olemaan yllättävänkin tylsä ja mitäänsanomaton. Pintaliitona kulkeva juoni vilisee kovin tyhjää täytettä joka ei oikein jaksa viihdyttää. Tasainen kohellus ja läpänheitto tuntuu välillä jopa turhankin puuduttavalta.
Travolta on kyllä kohtuu cool, Uma Thurman vetää selvästi välimallin hommia. Edes parin piipahtaminen parketilla (jälleen kerran) ei jaksa innostaa. Leffan yllättäjäroolin nykäisee paremmin vapaapainikehistä tuttu The Rock. Mies pistää elokuvan parhaat palat hintahtavana henkivartijana. Kyllä tuon osaston huumori toimii aina. Toinen seikka mikä pistää pahasti katsojan silmään ja korvaan on se tosiasia että hieman on Aerosmithin viime vuosien laskujohteisuuden nostattamista havaittavissa. Päätähtityttösen Linda Moonin roolin vetäisemän Christina Milianin promoamista ei tarvitse edes epäillä.
Kokonaisuutena elokuva on täynnä aineksia, mutta jää varsin puolivillaiseksi tekeleeksi. DVD:n tekninen taso on huippuluokkaa, tosin äänimaailma jämähtää välillä turhankin paljon keskikaiutinpainotteiseksi. Extroja pakkaus on tupattu niin että myös julkaisu paisuu tarpeettomaksi kahden DVD:n julkaisuksi.
