Pasi (Mikko Niskanen) on työteliäs suomalainen. Hän tekee pitkää päivää ja kuusihenkisessä perheessä ei olla vauraita vaikka vaimon (Tarja-Tuulikki Tarsala) kanssa pärjätäänkin. Pasilla on kylläkin tapana tislailla pontikkaa ja moinen harrastus johtaa törmäyskurssille virkavallan kanssa ja maistuupa tuote hänelle itsellekin. Sitten kun keho alkaa reistailemaan ja toimeentulo kiristyy kasvavat myös paineet ja lopputulos on murhenäytelmä.
Mikko Niskasen taatusti omaa näkemystä noudattava ja viisi tuntia pitkä Kahdeksan surmanluotia ei säästele katsojaansa. Kurjuutta, niukkuutta ja hedelmätöntä ponnistelua on mukana säälimättömästi ja ilonaiheiet rapautuvat. Silti on syytä huomata Niskasen heltymättömän myötätuntoinen tapa kuvata tapahtumia. Yksikään henkilöhahmo ei ole täysin hyvä tai täysin paha ja ankea mustavalkokuvaus ei heikennä vaikutelmaa. Huumorin määrä on äärimmäisen niukka.
Paitsi tuotannosta, ohjauksesta ja käsikirjoituksesta Niskanen vastaa myös pääosasta ja hillittömän egotripin sijasta saa aikaan moni-ilmeisen ja elävän suorituksen, joskin Pasin maneerit eivät ole mitään värikkäitä. Kuitenkin Niskanen osaa tuoda esille sisäistä myllerrystä kuten myös ystävällistä miestä jota ei työ pelota. Tarja-Tuulikki Tarsala ei ole yhtään sen heikompi vaimona joka on itsepäinen ja heltymätön hyvässä ja pahassa.
Vaikka mukana on todellista vahvuutta ja myötätuntoista kuvausta traagiseen tapahtumaketjuun johtaneista tekijöistä on mukana myös heikkouksia. Eeppiseksi laskettava pituus on melkoisen korkea kynnys ja varsinkin dramaattisten tapahtumien ollessa harvoja ehtii kyllästyminen vaivaamaan. Lisävaiva on myös Niskasen ratkaisu leikata teos vain neljäksi osaksi mikä vaikeuttaa episodi kerrallaan katsomista.
Raskaasta luonteesta kyseessä on myötätuntoinen kuvaus miehestä jota kaikki sorti ja lopulta hän murtui verisesti. Katkeruutta ei mukana myöskään ole, sillä Pasi on syyllinen murhiin siinä missä yhteiskunnallisen muutoksen syytön uhri. Kuvaamalla kaiken mahdollisimman tasapuolisesti Mikko Niskanen lähettää varoituksen yhteiskunnan isoille ja toivottavasti se kuuluisi kauas.
