Quoyle (Spacey) on Oskari Olematon, jonka ympärillä pyörineet ihmiset ovat masentavia. Iskä oli aika rankka jätkä, ja elämän rakkaus Petal (Blanchett) osoittautuu äkkiä kelvottomaksi kaikin puolin. Näiden duunaama tyttölapsikin tuntuu vähän kummalta, mutta sentään hyvällä tavalla. Quoylen mitäänsanomaton elämä muuttuu kertarysäyksellä, kun Petal delaa hupiajelullaan ja täti (Dench) tekee yllätysvisiitin. Nainen suostuttelee Quoylen jättämään synkät muistonsa ja lähtemään tyttärensä kanssa Newfoundlandiin, sukunsa maille. Ja siellä vasta tapahtuukin.
Laivauutisia näyttäisi vähän erilaiselta Lasse Hallström-leffalta. Yleensä ruotsalaisohjaajan pläjäykset sijoittuvat kesäisiin pikkukyliin, kun taas Newfoundland on hirmu kylmä mesta. Meininki on yllättävän synkeää ja painajaiset välillä onnistuneen karmivia. No voi Lasse, iskikö kyynisyys? Eikun ei sittenkään – auetessaan Laivauutisia on kuitenkin lämminhenkinen leffa.
Messissä on nimekkäitä näyttelijöitä. Dench oli mahtihahmo jo Pienessä suklaapuodissa, ja hänen hahmonsa tuntuu nytkin keräävän eniten sympatiapointseja – Quoylen suruista huolimatta. Kyllähän Spaceykin vetää roolinsa ookoosti, mutta samanlaista syvyyttä siinä ei ole. Suurin pettymys on Spaceyn ja Mooren välinen suhde, joka ei jostakin syystä hetkauttanut meikäläistä ollenkaan.
Hallström osaa ohjata koskettavia rainoja, mutta Laivauutisia on tavallista enemmän aforismileffa. Mukana on reippaasti nättejä elämänviisauksia ja hienoa kerrontaa, mutta ihan parhaita juttujaan Lasse ei nyt tarinoi. Ihan mukiinmenevä tykitys kuitenkin, herättipä ainakin mielenkiinnon kehuttua kirjaa kohtaan.
