[I]Seuraava artikkeli sisältää pohdistaa käsikirjoituksesta ja juonesta, joten spoilereita vihaava kannattaa olla lukematta sitä. [/I]
James Bond (Daniel Craig) on puolen vuosisadan ajan antanut elokuvayleisölle viihdettä. [I]Skyfall[/I] on 23. kerta James Bondille itselleen ja Daniel Craigille kolmas kerta maineikkaan hahmon tulkitsijana ja takoo nyt kovakalloisimmallekin katsojalle olleensa hyvä valinta. Mukana on kaikki tarpeellinen: kauniita sijainteja pitkin maailmaa, kaunistuksia, ruumiinvamman omaava pahis, toimintaa ja kivikova pomo M (Dame Judi Dench). Uusina vanhoina elementteinä mukaan tulee Miss Moneypenny (Naomie Harris) ja Q (Ben Whishaw), joten kaikki elementit ovat kasassa.
Varsinainen juoni alkaa James Bondin virallisella kuolemalla, mutta luoti rintaan ei häntä tapa. Lontoossa juurikin MI6:ta vastaan tehty terrori- ja tietomurtoisku laittaa viinahuuruisen kehäraakin liikkeelle ja katsastuksen jälkeen se päästetään takaisin työhönsä: etsimään ja tappamaan. Niin hän myös tekee ja pääsee viehkeän Sévérinen (Bérénice Marlohe) avulla ison konnan, Silvan (Javier Bardem) jäljille ja tällä on omia suunnitelmiaan. Sellaisia joiden seurauksena ammuskellaan, räjäytellään ja klassisin lisäherkuin varustettu hopeanharmaa Aston Martin DB5 kaivetaan esiin autotallista. Alkoholi- ja lääkeriippuvainen ja vakavan asennevamman omaava kehäraakki osoittaa itsensä kelvolliseksi kenttätyöhön. Ärsyttävästi pikkutarkan byrokraatin, Gareth Malloryn (Ralph Fiennes) riemuksi.
Sam Mendesin ohjaama [I]Skyfall[/I] on poikkeuksellinen Bond-leffa siinä että se ottaa kaikki katsojan tuntemat ja odottamat elementit ja pyörittää ne täysin uuteen muotoon. Esitelty kaunotar pamautetaan pois olemassaolosta heti kun lakkaa merkitsemästä juonelle (eli lähes heti) ja James, Monique Delacroix’n ja Andrew Bondin poika, saa hyvin paljon ekspositiota menneisyydestään ja persoonastaan. Pääasiassa sen että hän ei ole sankari tekojensa takia, vaan luonteensa lujuuden ja pyyteettömyytensä takia, vaikka viina hänelle maistuu erittäin hyvin. Neal Purvis, Robert Wade ja John Logan ovat kirjoittaneet mukaan kohtauksia jotka hykerryttävät saagansa tuntevia ja kun ikoninen rautalankateema rämähtää gunbarrel-kohtauksen kanssa yhteen on James Bond lopultakin valmis uuteen puolen vuosisadan ja kuuden näyttelijän remellykseen.
Daniel Craig on erinomainen roolissaan ja osoittaa olevansa kaikista inhimillisen tulkitsija tälle ikoniselle agentille. Dame Judi Dench osoittaa yhä olevansa teräksenkova matriarkka joka ei kadu mitään ja uskaltaa tehdä ankaria päätöksiä joiden seurauksena seuraa tappiota. Ralph Fiennes, Naomie Harris ja Ben Whishaw ovat pääasiassa esittäytymässä katsojille ja tekevät sen hienolla tavalla. Yksikään heistä ei ole koominen tai epäpätevä toheltaja eikä sellainen olisi siedettävää James Bondin olemassaolon pilareilta. Bérénice Marlohe omaa uskomattoman seksikkään äänen, mutta jää juonessa hyvin merkityksettömään asemaan.
Javier Bardem toimittaa näyttävän konnaroolin ja antaa kontrastia paitsi Bondiin myös edellisiin pahiksiin. Räikeästi pukeutuva ja ilmiselvästi mielisairas Silva on myös traaginen hirviö, sillä hän on samanlaista rottasarjaa tuhoajansa kanssa. Hänen tekonsa vain tekevät hänestä Bondin vihollisen.
Erittäin hyvä Bond-leffa, sillä se ottaa kaiken tutun ja tarjoilee sen uudessa, toimivassa paketissa ja samalla se on myös hyvä elokuva minkä sankari pelastuu itseltään tulemalla hyväksytyksi uudelleen.
