Monet katselukerrat kestävä onnistuneen hidastustekniikan ja toiminnan ansiosta.

14.11.2006 20:33

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:The Long Riders
Valmistusvuosi:1980
Pituus:99 min

The Long Rides, suomessa Lainsuojattomat-nimikkeellä tunnettava Walter Hillin pitkään suunnitteilla ollut western kertoo tosipohjaisen tarinan yhdestä kuuluisimmasta lainsuojattomasta Jesse Jamesista, ja hänen veljensä kanssa perustamastaan rikollisjoukosta. Heidän lisäkseen jengiin kuuluivat kaksi Milleriä ja kolme Youngerin veljestä.

Walterin Hillin kunnianhimoinen ohjaustyö esittelee sympaattisenpuoleisen lainsuojattoman joukon rikollisia tempauksia, joiden epäonnisuus johti lopulta jengin tuhoon. Samalla elellään ns. joen toisella puolella rauhaisaa perhe-elämää ja kunnioitetaan yleensä vain kauppatavarana pidettyjä naisia. Jossain määrin elokuvan ollaan sanottu olevan liiankin sympaattinen kuvaus rikollisista ihmisistä.
Elokuva etenee kuten historian kirjoihin on kirjoitettu, ehkä ottaen välillä pieniä vapauksia.

Ensimmäisellä katsomiskerralla katsoja voi olla hieman hukassa kuka onkaan kuka, sillä elokuva ei liiemmiin lähde esittelemään ruudussa pyöriviä hahmoja. Allekirjoittaneelle alkoi vasta vajaan tunnin katsomisen jalkeen vihdoin aueta kuka kukin on – etenkin kuka on Jesse James. Näyttelijöissä ei muuten ole valittamista.

Satunnaiset ryöstöt ja muut toiminnalliset aseenpaukuttelut ovat alkuun melko epäselviä liiallisen leikkauksen ja kamerankäyttöjen takia, mutta hyvänä ideana toiminnan keskellä ollaan käytetty ohjaajan ennenkin käyttämää hidastustekniikkaa, tällä kertaa enemmän kuin koskaan ennen. Etenkin leffan viimeinen pankkiryöstö pääsee oikeuksiinsa kamerahidastusten avulla. Veripussit räjähtelevät ja luodit lentelevät lävistäen aidonoloisesti niin hyviksiä kuin pahiksiakin. Toiminnan timmellyksessä leffaa on muuten menty etenkin lopussa turhaan pitkittämään.

Musiikkiakin löytyy taustalta, mutta tällä kertaa loistavan Ry Cooderin sävellykset eivät vakuuta. Tuttu vanhan ajan country pauhaa välillä jatkuvasti taustalla pilaten katselunautinnon.
Elokuva on kuitenkin yksi Walter Hillin parhaimmista ja monet katselukerrat kestävä onnistuneen hidastustekniikan ja toiminnan ansiosta, mutta liika pitkitys etenkin lopussa pitävät huolen siitä, ettei leffa ansaitse täysiä pisteitä.

nimimerkki: Dus

Arvosteltu: 14.11.2006

Lisää luettavaa