Kukapa ei haluaisi huijata Kuoleman suunnitelmia ja hankkia itselleen lisäpäiviä tässä auringon ja ilon täyttämässä maailmassamme? Final Destinationissa päähenkilö Alex näkee etukäteen mielessään kouluporukan Pariisin lennon muuttuvan silkaksi tragediaksi. Hän ja 6 muuta henkilöä jäävät tämän seurauksena pois lentokoneesta, joka räjähtää atomeiksi pian nousun jälkeen. Pimeyden prinssiltä ei kuitenkaan niin vain livahdeta ja suunnitelmansa pilaamisesta ärtynyt Kuolema alkaa punoa eloonjääneille uusia konnankoukkuja. Alexin ja muiden on nähtävä ajoissa enteet tulevistakin onnettomuuksista pysyäkseen edelleen elävien kirjoissa.
Final Destination on naiivin ja epäuskottavan oloinen elokuva heti ensimmäisestä kohtauksesta lähtien. Loppua kohden leffa alkaa muistuttaa enemmän ja enemmän “Urban Legends” tai “Tiedän mitä teit viime kesänä” -rainan jatko-osaa. Kantava “idea” on sama kuin kyseisissä tuotoksissa eli kenen kohdalla se viikate seuraavana napsahtaa. Moderni teinikauhuilu on tällä kertaa vain pyritty peittämään muka nokkelien kuolemapohdiskelujen alle.
Tämä kärsimysnäytelmäksi muodostunut pätkä ei valitettavasti kohdannut kerrasta viimeistä määränpäätänsä, vaan edelleen tyypilliseen teinikauhuilutyyliin jatko-osa on tulossa. Teinikauhussa ei mitään vikaa ole silloin kun se viihdyttää parin ensimmäisen Screamin tyyliin. Final Destination on kuitenkin mielenkiinnotonta huttua ja ärsyttää entistä enemmän siitä syystä, että yrittää olla huonolla menestyksellä pikkunokkela “X-files”-trilleri. Kukaties yllättävänkin lyhyen elämän arvokkaita hetkiä ei kannata tämän leffan parissa hukata.
