Vaikka romanttiset komediat eivät olekaan lempigenreni, niin nämä Richard Curtisin kirjoittamat lajityypin edustajat ovat kuitenkin mukavia poikkeuksia, jotka on pakko tarkastaa. Rakkautta vain on myös tuon miehen ohjaama elokuva.
Elokuvan tapahtumat sijoittuvat ajallisesti muutamaa viikkoa ennen joulua. Silloin Iso-Britannia saa uuden pääministerin ja ikääntynyt rokkari on tekemässä vanhasta rakkauslaulustaan jouluversiota. Eräs pari astuu alttarille ja toinen pari eroaa. Eräällä vanhemmalla avioparilla ei yhteiselämä enää kukoista samalla tavalla, kuin ennen. Isäpuoli joutuu huolehtimaan vaimonsa pojasta leskeksi tultuaan. Brittipoika lähtee Yhdysvaltoihin hakemaan naisseuraa. Tuossa joitakin lähtökohtia tarinalle.
Samalla tavalla, kuin Neljät häät ja yhdet hautajaiset oltiin rakennettu häiden ja hautajaisten varaan, niin tämä pyörii kokonaan rakkauden ympärillä. Leffa ei ole siitä johtuen kovin realistinen, mutta silti tämä on elämänläheinen, viihdyttävä ja tavallisista romanttisista komedioista edukseen poikkeava. Hahmot eivät ole mitään pinnallisia älykääpiöitä, vaan aidonoloisia tyyppejä, joita elokuvan näyttelijät vielä tulkitsevat loistavasti. Dialogi on upeata, ja kun kovimmat kliseet pulpahtavat pintaan, niin ohjaajakäsikirjoittaja Curtis lyö homman tahallisesti niin korniksi, ettei se haittaa katsojaa.
Nimekkäät näyttelijät ovat kaikki loistavassa vedossa, hulvaton Bill Nighy, pahimmillaan ärsyttävä ja parhaimmillaan loistava Hugh Grant, nouseva brittikoomikko Martin Freeman, aidonoloiset Emma Thompson ja Laura Linney, brittinäyttelijöiden aatelistoon lukeutuvat Liam Neeson ja Alan Rickman, todella pienessä sivuroolissa näyttäytyvä Rowan Atkinson, Yhdysvaltojen presidenttinä nähtävä Billy Bob Thornton sekä monet muut elokuvan tähdet vetävät kaikki hienot roolisuoritukset, joista ei oikein pahaa sanottavaa keksi.
Brittihuumori iskee minuun ja aika kovaakin vielä, mikä voi olla yksi syy, miksi tämä pläjäys kolahti minuun. Leffa on hyvin käsikirjoitettu, näytelty ja ohjattu. Monenlaista rakkautta ruudulla vierailee ja erilaisia rakkaustarinoita näytetään. Katsojan mielenkiinto ei horju oikein missään vaiheessa ja lopputekstien jälkeen katsojalla on hyvä mieli. Joulu on tunnetusti rakkauden ja ystävyyden aikaa, niinpä tämä sopii hyvin joululeffaksikin. Paljon muutakin kuin pelkkää romanttista hömppää.
