Etsivä Boswick (Dan Petronijevic) joutuu väijytyksen kohteeksi ja löytää itsensä metrokiskojen yltä tasapainottelemasta ja TV:stä puhuva sikamaski (?) antaa uhkavaatimuksen: hyppää alas ja jätä valehteleva kieli kyydistä tai halaile pian saapuvan metrojunan kanssa. Syntyvä sotku tarkoittaa valinnan olleen liian vaikea ja ihan oikeasti rehellinen etsivä Zeke Banks (Chris Rock), entisen apulaispoliisipäällikkö Marcus Banksin (Samuel L. Jackson) poika alkaa penkoa poliisivainajien kasvavaa pinoa apunaan keltanokka Schenk (Max Minghella). Joku omaa ison kaunan poliiseja kohtaan ja on lisäksi erittäin kärsivällinen ja ovela. Pelit ovat alkaneet ja se samainen joku matkii edesmenneen Jigsaw-tappajan metodeja.
Darren Lynn Bousman on ehkä suurin yksittäinen vaikuttaja [I]Saw[/I]-leffasarjassa sen alkuperäisten luojien jälkeen ja ukko istuu neljännen kerran ohjaamaan sarjamurhaajajännärin ja teknisesti ylimutkikkaan [I]slasher[/I]-hötön yhdistelmää. Painopiste on sarjamurhaajajännärin puolella ja raatoluku pysyy kunnioitettavan matalana ja intensiivisenä. Kerronta ei myöskään epäröi hyödyntää vinksahtanutta kronologiaa ja teräviä leikkauksia apunaan, joten leffasarjan tyyli ei ole kadonnut minnekään ja Pete Goldfingerin ja Josh Stolbergin käsikirjoituksessa on ytyä ja käänteitä.
Chris Rock on erittäin epätavanomaisen vakavassa roolissa ja vain parilla letkautuksella antaa koomisten kykyjensä vaikuttaa, sillä rehellisyytensä takia paariaksi julistettu poliisi ei ole koominen hahmo ja kun tämä jahtaa tappajaa joka käyttää kiehuvaa vahaa aseenaan ei irtonauruja pidä kiskoa esiin. Samuel L. Jackson on vanha poliisi joka yhä on juonessa kiinni ja tarjoaa auktoriteettia leffaan. Max Minghella on jokaisen kovan poliisijännärin vaatima keltanokka joka kysyy kysymyksiä ja jaksaa yhä olla optimistinen. Noiden merkittävimpien roolien lisäksi leffassa on vaihtelevasti kieroja kyttiä ja kelmejä joista aika moni pääsee kuuntelemaan ankaran yksiselitteisiä peliohjeita.
Toinen episodi [I]Saw[/I]-leffojen perimäsaagaa on harmillisen irrallaan koko jatkumosta, mutta sen vastapainona toimii erityisen hyvin itsenäisenä elokuvana mikä ei vaadi tuntemusta kokonaisuudesta toimiakseen sarjamurhaajajännärinä. Välittömään edeltäjäänsä verrattuna lujempi elokuva ja se on erityisen miellyttävää.
