Lysmyiset kulta-ajan jäänteet juonivat tarpeettomuuksiaan eikä pelinappuloilla ole mitään arvoa.

9.7.2019 20:29

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: , ,
Alkuperäinen nimi:The Spy Who Came in from the Cold
Valmistusvuosi:1965
Pituus:112 min

Alec Leamas (Richard Burton) tekee ammattinsa jalkatyötä. Kylmässä. Hän on pelkkä käsikassara ja mieluummin lopettaa kuin menee toimistotöihin. Ukon Kontrolli (Cyril Cusack) päättää pitää ukon kylmässä ja tämän tarkoitus on antaa vihjeitä ja epämääräisiä viittauksia joilla vastapuolen ex-natsi Mundt (Peter van Eyck) saadaan omiensa narauttamaksi. Yksi osa soppaa on Nancy Perry (Claire Bloom) ja monta muutakin kelmiä ilmaantuu leffaan ja juutalainen Fiedler (Oskar Werner) on katalyytti vastapuolella. Vakoilu, vastavakoilu ja vastavastakukapiittaakuinkamontavastavakoilu on likaista, lysmyistä ja kuluttavaa työtä.

Martin Ritt ohjaa ultrarealismiin pyrkivää vakoilujännäriä missä ei ole varastettuja atomiaseita, massiivisia ammuskeluja tai nazeja hienoissa paraatirytkyissä. John le Carré antaa kehyksen Paul Dehnin käsikirjoitukselle ja ankea mustavalkokuvaus alleviivaa koko elokuvasta huokuvaa pessimismiä, uupumusta ja tyhjyyttä.

Richard Burton oli juoppo, mutta siitä huolimatta kykeni tekemään erinomaisen hyvää työtä ammatissaan. Hän on täydellisesti valettu väsyneen ja pettyneen tiedusteluvirkamiehen rooliin ja kyseinen ukko on nuhjuinen, tyylitön ja kaikilla tavoilla tarkoituksettoman, tylsän ja kähmäilevän työn vieraannuttama raakki. Cyril Cusack on peribrittiläinen vakoojapomo joka tietää kaikesta kaiken ja pitää kaiken omana tietonaan. Peter van Eyck ja Oskar Werner ovat vastapuolen agentteja jotka ovat yhtä näljäisiä ja kieroja kuin Leamasin puoli. Claire Bloom tarjoaa idealismia ja raikkautta muuten lämpimän viskin hajustamaan jurnutukseen mikä ei johda minnekään.

Kulta-aika päättyi ja jäljelle on jäänyt pelkkien kyynistyneiden ukkojen tarkoitukseton juoninta mitättömien murusten takia. Vakoilijoiden maailma on kylmä ja sen asukkaat ovat nuhjuisia juoppoja, hinttejä, tossun alla kituvia aviomiehiä ja turhia virkailijoita. Raskas kerronta ja hämärässä pysyvä juoni kuitenkin nakertaa elokuvallista arvoa ja se ei ole yhtään mukavaa. Näin luja tarina tarvitsee kinematografista kromausta ollakseen erinomainen ja nyt se on vain hyvä.

Arvosteltu: 09.07.2019

Lisää luettavaa