Doc McCoy (Steve McQueen) pääsee ehdonalaiseen, mutta mukana on juju: hänen pitää avustaa ryöstössä. Docin lisäksi keikan toteuttamisessa mukana on hänen vaimonsa Carol (Ali McGraw), Jackson (Bo Hopkins) ja Rudy (Al Lettieri) ja takapiru on Jack Beynon (Ben Johnson). Keikka menee hyvin, mutta ruumiita tulee suunnitelmien vastaisesti ja ohareitakin tulee eteen. Sekasorron tuloksena Doc ja Carol ovat pakomatkalla, haavoittunut Rudy kaappaa mukaansa tyhjäpäisen Fran Clintonin (Sally Struthers) ja tämän aviomiehen, Haroldin (Jack Dodson) ja takaa-ajo alkaa. Mukaan mahtuu myös ystävällinen cowboy (Slim Pickens) joka heittää muutamia lämpimiä repliikkejä.
Sam Peckinpahin uraan mahtuu monenlaista elokuvaa ja vaikka Pakotie oli niistä tuottoisin se on samalla ääripuhdas genre-elokuva ja vain vihjailee ohjaajansa todellisen näkemyksen voimasta ja herkkyydestä. Tarinassa ei ole mitään sisältöön liittyvää heikkoutta ja Walter Hill tekee sovituksen hyvin. Bloody Samin ohjaus on täsmällistä, veripärskeitä ja haulikkotuhoa on mukana ja pakomatka saavuttaa ajoittain jopa surrealistisia piirteitä. McQueen ja McGraw tekevät hyvää, joskin hieman kylmää työtä ja se pitää ehdottomasti sanoa että Carol McCoy ei ole pelkkä avuton kaunistus vaan tarpeellinen ja toimelias elementti väkivaltakokonaisuudessa.
Al Lettierin omituinen olemus on toimiva roistolle ja kyseinen hahmo uhkuu valtaa ja uhkaa jopa verta valuessaan. Sally Struthers kimittävän tyhjäpäisenä Franina ärsyttää paitsi kuulo- myös näköhermoja ja tekee siis vahvaa työtä täysin tyhjäpäisenä bimbona. Muu konnakopla magnumisoidaan nopeasti pois kokonaisuudesta ja jää väistämättä ohueksi.
Pakotie on toimiva toimintapläjäys 70-luvulta. Mukana on karismaattiset päähenkilöt, häijy roisto ja hyvää meininkiä takaa-ajoissa ja ammuskeluissa, mutta kokonaisuuden rytmi on pahasti laahaava ja edes Bloody Samin viinan vääristämä näkökulma ei tuo kokonaisuuteen todellista ytyä. Hyvin mies osaa genre-elokuvan ohjata toimivasta käsikirjoituksesta, mutta silti tulos on ylipitkä ja ajoittain jopa tylsä.
