Vuonna 1974 pasifistinen arkkitehti Paul Kersey luopui pehmeistä arvoistaan, humaaniudesta ja vakaumuksestaan aseistakieltäytyjänä. Perhettään kohdanneen hirvittävän tragedian jälkeen Paul janosi kostoa, ja käynnisti verisen kostoreissunsa, joka tuli kestämään 20 vuotta, jonka aikana yli 200 ihmistä tuli saamaan surmansa. Raiskaajien, varkaiden ja murhaajien lisäksi luojansa luokse matkasi myös aikamoinen lasti sivullisia.
Niinpä. Paul Kerseyn täytyy olla elokuvahistorian huono-onnisin hahmo: Minne tahansa mies meneekin, löytyy jostain joku nilkki satuttamaan Paulin uutta perhettä, ystäviä tai naapureita. Ihmiset Kerseyn ympärillä putoilivat kuin Tony Halme viimeisissä raskaan sarjan otteluissaan, mutta pelottavan päättäväisesti oikeutta jakava viiksivallu vain porskutti, vielä 73-vuotiaanakin. Kun kolmannessa ja neljännessä osassa tarinaa hieman monimutkaistettiin ykkösen ja kakkosen tutusta kaavasta, palautti ohjaaja Allan A. Goldstein homman tyylillisesti takaisin vanhoille raiteille. Tällä kertaa Bronson on nainut itseään yli 30-vuotta nuoremman naisen, joka sattuu olemaan erään mafiapomon entinen vaimo. Kun Bronson suostuttelee naisen todistamaan ex-miestään vastaan, ukko kimmastuu ja listii Charleksen uuden vaimokkeen.
Kun puikoissa ei enää ollut Michael Winner, eikä edes Bronsonin toinen luotto-ohjaaja, J. Lee Thompson, vaan joku mm. 2001: Space Travestystä (!) muistettava hemmo nimeltä Allan A. Goldstein, niin meikäläistä kyllä hieman pelotti. Onneksi, jälleen kerran pelkoon ei lopulta ollut juuri aihetta; Death Wish 5 on sisällöllisesti täysin samaa kauraa, kuin muutkin sarjan elokuvat. Bronsonista ei liian vanhaa tai ryppyistä saanut tekemälläkään, vaan ukko veti vielä yli seitsemänkymppisenäkin nappisuorituksen. Vaikka bodycount palautetaankin jälleen realistisemmille linjoille kuin kahdessa edellisessä osassa, ei viimeisestä Väkivallan vihollisesta silti actionia puutu. Tunnelma on juuri sopivan synkkä, musiikit haikeita ja jälleen kerran Bronson lopettaa elokuvansa tylysti ja asiallisesti.
Niinhän se homma on, että jos ”Kalman kasvoja” lähtisi arvostelemaan yksittäisenä elokuvana, tai edes yksittäisenä toimintaelokuvana, kyseessä olisi melko huono filmi. Mutta ehkäpä kaikkien aikojen parhaan elokuvasarjan päätösosana, ja kaikkien aikojen kovimman toimintastaran viimeisenä, teattereihin asti päässeenä elokuvana Death Wish 5 toimii enemmän kuin hyvin. Eli siis: Death Wish –sarjan huonoin osa, ja heikointa Bronsonia, mutta kaikesta huolimatta kovin viihdyttävä ja hilpeä actionleffa!
