90-luvulla Screamit aloittivat uuden kauhugenren, teinisplatterit. Sitä seurasikin harvinaisen köyhät ajat (lähinnä Hollywoodin) kauhumarkkinoilla, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Hieman vähemälle huomiolle jäänyt Final Destination on genrensä kärkikastia, joka kertookin leffoista kaiken oleellisen.
Joku luokka on aikeissa lähteä Ranskaan opintoretkelle. Yksi heebo näistä näkee enneunen, jossa lentokone tuhoutuu, ja kaikki kuolevat. Syntyy käsikähmä, jonka seurauksena kuusi (vai viisi!) oppilasta ja yksi opettaja joutuvat poistumaan lennolta. Lentokone tosiaan tuhoutui, ja nämä eloonjäänet selviytyivät. Mutta kohtalo puuttui peliin. Heidän piti kuolla lennolla, joten viikatemies joutuu kehittelemään uuden suunnitelman jolla saisi nirrit pois eloonjääneiltä, tästä seuraa ehkä hieman verisiäkin tapaturmia, ja sensellaista. Jännää, eikö?
Leffa pyörii kokoajan tasapaksusti, odotellaan mitä tapahtuu seuraavaksi. Tarjolla on mukanokkeluutta, kolmeakymmentä ikävuotta lähentyviä “teininäyttelijöitä”, joista ärsyttävin on ehdottomasti Sean William Scott. Oli muuten pienessä roolissa Tony “Candyman” Todd.
DVD:llä oli sentään runsaat ekstrat. Vaihtoehtoinen loppu, poistettuja kohtauksia, haastatteluja… Nimi oli todellakin ironinen, sillä tämä taisi olla viimeinen teinikauhuleffa jonka katson. Kamalaa!
nimimerkki: Screwball
