Miyazakin (Henkien kätkemä, Prinsessa Mononoke) Laputa pohjaa löyhästi Gulliverin retkiin. Kirjassa mainitaan ohimennen legenda leijuvasta kaupungista, Laputasta, mielettömine rikkauksineen. Tässä piirrosleffassa kyseistä mestaa alkavat etsiä nuori Pazu ja taivaasta tipahtanut tyttö Sheeta. Viimeksimainitulla on käsissään kumma kristalli, joka osoittautuu kompassiksi Laputaan – ei mikään turha kapine, ja sen tietää turhan moni muukin.
Laputa on mielikuvituksellinen ja mieluisa satu, jossa on katsojalle jotakin kumman tuttua. Leffasta löytyy unohdettu maailma, ilmalaivoja, aurinkolasipäisiä agentteja ja leppoisia piraatteja… kaikkea, mitä kunnon seikkailu vaan tarvitsee. Niin, ja tietysti hyvä opetus. Vaikka kyseessä on oikeastaan scifipläjäys, on Miyazakin lämpöinen yleisfiilis tässäkin läsnä.
Hisaishin soundtrack on jälleen loistava. Jännää oli tosin huomata, että englanninkieliseen dubbaukseen musiikkia oli sävelletty reippaasti enemmän – länsimaiseen kulttuuriin tottuneille kun viisi minuuttia ilman taustamusaa ei tunnu luontevalta. Ihan fiksusti tehty – myönnänkin itse katsovani leffaa mieluummin dubatulla raidalla, koska vähäinen musiikki ei istu korvaan yhtä hyvin. Onneksi dubbaus on erittäin laadukasta – vain Van Der Beek (Pazu) jää hiukan alkuperäistä ääntään ohuemmaksi, Hamill (Muska) ja Leachman (Dola) jopa pistävät edeltäjiään paremmaksi.
Laputa on loistokas satu kellevaan. Final Fantasy IX-peli on muuten lainaillut paljon elementtejä tästä, joten sarjan fanien kannattaa ainakin tutustua. Lapsiin tarina uppoaa takuuvarmasti, ja muidenkin kannattaa antaa sille mahdollisuus. Vaan miksi ihmeessä ei tätä vieläkään olla esitetty Suomessa?
