Massiivisen suosion saavuttanut Idols aloitti syksyllä 2003 ja viihdytti kansaa koko formaattinsa edestä. Kyseessähän on laulajakilpailu missä haetaan kaiken kattavaa Idolia kansalle alan ammattilaisista koostuvan tuomariston avulla ja myötävaikutuksella. Lopullisen tuomion äänestää sitten kansa. Esiintyjistä rakennetaan koko sarjan aikana kokokansan pikkujulkimoita aina tuomareita myöten. DVD:n Arvostelukappaleen saatuani käsiin tunne sarjan voitonmaksimoinnista kaikkine CD-julkaisuineen ja hössötyksineen oli väistämätön. Kyllä tästä aiheesta on viimeistään nyt revitty varmasti kaikki mahdollinen irti.
Esiintyjistä ei enää jaksa pölistä sen enempää. Valitkoon kukin oman suosikkinsa milloin milläkin perusteella ja sillä siisti. Eväät menestykseen annetaan kultalusikalla vain aika näyttää kenestä kuullaan lisää ohjelman jälkeen. Musiikillinen anti vain on sitä perusvarmaa iskelmäpoppia, joka tiivistyy aika rasittavaan yhteishoilotukseen Tuulet puhaltaa. Voittajalle eli Hanna Pakariselle räätälöity kipale Tulin voittamaan jatkaa samanlaisella siirappisella otteella. Molemmat kuullaan ja nähdään myös tällä julkaisulla.
Tekopyhää olisi kuitenkin väittää että juttu ihan kylmäksi kovin montaa katsojaa jätti. Sen todistavat jo huikeat katsojamäärätkin. Myönnän ihan suoraselkäisesti että pidin sarjaa itse loistavana viihteenä. Musiikkipuoli lajiltaan ei henkilökohtaisesti sinänsä jaksa innostaa, mutta formaatti on loistava ja viihdyttävä. Eri asia onkin kuinka homman kokoava DVD toimii itsenäisenä julkaisuna ja kokoavana jälkipyykkinä.
Levy sisältää materiaalia kokonaisuudessaan yllättävänkin paljon. Yhteensä tavaraa on yli 3 tunnin verran. Kokonaisuus koostuu koelauluista, tuomareiden esittelypätkiin ja kaikki finaaliin päässeiden esitykset kokonaisuudessaan. Kuitenkaan esim. kaikkia lauluesityksiä ei pääse katsomaan putkeen vaan ne on katsottava esitys kerrallaan. Eli kaukosäätimen kanssa saa leikkiä jatkuvasti. Sisältö on suoraa koostetta sarjan jaksoista. Sinänsä se tuntuu tässä vaiheessa kuitenkin aika turhauttavalta eli kyse on puhtaasti teiniyleisölle tarkoitetusta fanitavarasta. Alkuosien koelauluille on tietenkin hauska höröttää ja tuntea meille kaikille rakasta myötähäpeää. Sarjan varsinaisesta kisailufiiliksestä ei kuitenkaan ole mukana hajuakaan.
Se kuinka pitkälle lätyn kanssa saa aikansa kulumaan ja miten hartaasti sen sisällön kanssa jaksaa leikkiä on puhtaasti katsojasta kiinni. Tämän plärääjän kohdalla innostus loppui aika lyhyeen. Yli kolme tuntia sisältävän paketin jälkeen on vain todettava että yliannostus ei ole kaukana; nyt todellakin riittää vähäksi aikaa tällaiset sirkushuvit. Pisteet loistavalle ohjelmaformaatille. Tämän julkaisun tarpeellisuus sinänsä ihmetyttää…
