Homma yllätti leffana erittäin positiivisesti. Jotenkin pläjäyksen markkinointi ei koskaan ole täysin kohdannut itseäni, joten lähtötilanne olikin varsin puhdas pöytä lukuunottamatta jotain odotusta Levottomien suuntaan. Jotain samaa tässä on, mutta ei kuitenkaan liikaa. Juttu on syvällisempi, aikuisempi ja muutenkin miellyttävämpi katselukokemus.
Kuutamolla kertoo Helsingissä asuvasta kolmekymppisestä hissukasta kirjakaupan myyjästä Iiriksestä. Sinkkunainen ei viihdy pahemmin ihmisten ilmoilla vaan tykittää leffoja kaikki illat ja haaveilee miehestä, joka rakastaisi häntä omana itsenään. No, sen tapainen tuleekin Franzénin esittämän leffaohjaajan hahmossa. Tästä lähteekin elämä rullamaan pois sängynpohjalta siis ainakin oman sängyn.
Pläjäykseen on napattu parin-kolmen vuoden mittainen pätkä Iiriksen elämästä. Tarinaa piristää Iirikselle varsin irstaita elämänohjeita suoltava kaveri (Härkönen, kukapa muukaan), joka tarinan kuluessa paljastuu varsin topakaksi tapaukseksi. Iiriksellä on myös tuttavapariskunta lapsineen, joka tarjoaa ainakin jonkinaikaa perinteistä onnellisuuden perikuvaa. Vaikka erilaisia ratkaisumalleja elämään onkin tarjolla, Iiris päätyy etsimään itseään ja hapuilua on luvassa kuten meillä kaikilla.
Tarina on mukava aidon ihmisen kehityskaari. Vaikka kysymyksessä onkin vastakkainen sukupuoli niin päähenkilöön voi silti ihmeellisesti samaistua. Roolit toimivat ja homma tuntuu pelittävän kuten oikeassakin elämässä ilman pahempia ylilyöntejä. Kuutamolla ei onneksi litisekään liikaa eikä aktiivinen parisuhdetoiminta riistäydy ruudulla käsistä.
Ehdottomasti parhaasta päästä kotimaista nykyleffaa… Liekö ääniraidassa oikeasti ärsyttävää synkkaprobleemaa vai temppuiliko oma DVD-soittimeni. Välillä huulisynkat meni kuin B-luokan kungfu-leffoissa… ikävää tuollainen.
