Rakkaus on kuin ämpärillinen lietelantaa. En tiedä itsekään, mitä edellisellä yritän sanoa, mutta Shrekin kolmannen kohdalla rakkautta taisi olla pelissä liiankin kanssa: kolmas Shrek nimittäin haisee juuri sille itselleen. Hollywoodin tuntien menestysartikkelin jatko-osien kavalkadi oli odotettavissa, toisen osan menestys sai allekirjoittaneen pelkäämään jo tsunamiakin. Shrekin kohdalla katastrofi oli kuitenkin toista maata: maanjäristystä seuraavaa aaltoa ei tullutkaan, ainoastaan tylsistyttävä jatko-osa. Jos Shrekin kolmatta näyttäisi hautuumaalla, sen tylsyys varmaan kaataisi elävät kuolleetkin uudemman kerran kuoppiinsa.
Tarkennus edelliseen: Shrekin kolmas ei ole vain pitkästyttävä, vaan myös groteskin huonolla maulla tehty. Jälkimmäistä edustaa edellisestä osasta tutun appiukon kuolema sekä hautajaiset. Vanhan ukon päästettyä kylmän pierun Fionasta ja Shrekistä tulee Kaukaisen maan uusi kuningaspari. Vaikka appivanhempien aikaan kuninkaallistenkin elämä oli vielä arkisen yksinkertaista, eletään uuden hallitsijan hovissa kuin Aurinkokuninkaan revyyssä. Miksi? Aateluuden velvoitteisiin kyllästynyt Shrek matkaa kaukaiseen sisäoppilaitokseen hakemaan valtaistuimelle nuorta Arthuria, Fionan sukulaista. Arthur on kuitenkin nössö, joten Shrekin ja Aasin on koulutettava pojasta miestä.
Miestä olisi kaivattu myös Shrekin ruoriin – huumorintajuista, näkemyksellistä ja otteiltaan jämäkkää korstoa, kuten Jeffrey Katzenbergiä. Tarinan jakaminen hovin ja sisäoppilaitoksen välillä oli ideana kuin rusina: kivellä ei tee mitään, hedelmästä saa lähinnä ilmavaivoja. Tarinan siirtyessä koulukotiin silmät alkavat nopsaan ummistua ja taju hämärtyä kuin unilääkkeen voimasta. Teini-ikäinen Arthur ja Merlin ovat niin käänteisen viihdyttäviä hahmoja, ettei itse Jukka Rasilakaan tunnu saavan puhallettua näiden yhteisiin kohtauksiin henkeä. Satumaan linnan isännän ollessa työmatkalla edellisestä osasta tuttu prinssi Uljas yrittää kaapata vallan. Miksi? Mikä voima esti tekijöitä kehittämästä kolmanteen osaan uutta ja mielenkiintoisempaa roistoa tai siirtämästä tarinaa kokonaisuudessaan tuoreeseen miljööseen?
Niin, miksi? En minä tiedä. Shrekin kolmas vain on niin ankeaa ja mielikuvituksetonta katseltavaa, ettei elokuva edes loukkaa huonoudellaan – vain rakkaudellaan. Ehkä kahden ensimmäisen tekijät olivat siirtyneet muihin projekteihin, tai sitten DreamWorksin johto oli niin sokeutunut valmiin konseptin tuottamista satumaisista rahavirroista, ettei itse tuotteen laatuun maltettu kiinnittää huomiota. Elokuvataiteelliselta kantilta Shrekin kolmas on rikos viihdettä ja huumoria kohtaan, kuin komedian mutavyöry, romahtanut hiilikaivos tai mannerlaattojen törmäys. En ihmettelisi, jos DreamWorks olisikin päässyt ehdolle Nobeliin maailman tehokkaimman anestesialääkkeen keksimisestä.
