Kaksi nuorta miestä lähtevät ajelemaan suurta ja kaunista Amerikkaa päästä päähän moottoripyörillä. Mutta onko USA sittenkään niin suuri ja kaunis? Tässä leffassa kumi palaa oikein kunnolla, varsinaista pahista ei löydy eikä juoni ole sen kummempi kuin että huristellaan mottoripyörillä pitkin yhdysvaltoja. Mutta silti jokin leffassa iskee. Se on myös jyrkästi kantaaottava.
Ohjaaja/näyttelijä Dennis Hopper tekee hyvän suorituksen kummallakin puolella kameraa. Tuottaja/näyttelijä Peter Fonda tekee myös hyvän roolin. Mutta ylitse kaikkien nousee (taas kerran) Jack Nicholson yhdellä ensimmäisistä kunnon rooleistaan. Mahtava suoritus taas kerran, ja kun roolihahmokin on mahtavasti kirjoitettu niin… huhhuh.
Tämä on puhdas road-movie, mutta parasta mahdollista sellaista. Kuten sanottu, se on varsin kriittinen ja kantaaottava, siinä on hyvät näyttelijät, se on ohjattu hyvin ja se on tarpeeksi realistinenkin. Muutama kohta on vähän outo, kuten lopun sekoilu kaupungissa… mitä siinä oikeastaan lopulta tapahtui? Se taisi olla vain huumehöyryistä heilumista… mutta ei spoilata enempää.
Leffan pisteyttäminen on aika vaikeaa. Alussa sellainen 3,5 pläjäys. Sitten nousee neljään helposti, ja kun Nicholson astuu kuvioihin se vakiintuu neljään. Aika lopussa kuitenkin tippuu taas kolmeen puoleen. Mutta. Loppuratkaisu. Se on aika järkky, shokeeraava ja HITON YLLÄTTÄVÄ, ja sopii leffaan täydellisesti, joten ei voi kuin antaa neljä pojoa.
Hyvä ja vieläkin freshin oloinen elokuva joka on kulttimaineensa ansainnut. Ja mainittakoon vielä alun tunnusviisu, Steppenwolfin Born To Be Wild. Se jos mikä virittää tunnelmaan.
