Huhtikuu 1945 ja Saksa on tapahtumapaikka. Sota on loppumassa ja [I]Fury[/I] (M4A3E8 Sherman) on sotinut pitkään ja sitä komentaa kivikova kersantti Collier (Brad Pitt). Sotamies Ellison (Logan Lerman) joutuu täydennykseksi kasaan junttaantuneen miehistön keskelle ja muutenkin keskelle sotaa sen kaikessa kamaluudessa. Miehistö sotii, saa pieniä lepotaukoja, joutuu jahtaamaan Tiikeriä (Tiger 131) ja muutenkin joutuu pahaan paikkaan.
David Ayer ohjaa ja käsikirjoittaa sotaleffaa missä mennään ahtaaseen teräshäkkiin joka kulkee teloilla ja siellä ei ole mukavaa. Yleismaailmallisen hulluuden vallitessa ei varsinaisesti ole väliä mitä puolta elokuvakamera seuraa, sillä saksalaiset osoittavat kuolemaa halveksivaa rohkeutta ja amerikkalaiset eivät ole mitään hyveellisiä sankareita vaan sodan kovettamia jermuja joille antautuneiden ampuminen on pelkkä arkipäivän sattumus.
Brad Pitt on kivikova veteraani joka aikoo pitää miehistönsä hengissä ja jopa Herran nuhteessa pysyvä Piplia (Shia LaBeouf) ja ihmiskunnan pahempaa puolta edustava Coon-Ass (Jon Bernthal) luottavat tämän arviointikykyyn. Miehistö on täynnä jermuilevia ukkoja jotka sietävät toisiaan vain ulkoisen uhan ja komentajan karisman voimalla. Logan Lerman on siloposkinen täydentäjä ja siten antaa viattoman näkökulman sodan hulluuteen ja rappeuttavaan voimaan. Ohjaaja puski ruman ja resuisen miehistön uskomattoman rääkin lävitse ja roolit ovat äärimmäisen autenttisia ja vahvoja. M4A3E8 Shermanin sisätilat tulevat katsojalle tutuksi ja Tiger 131 pääsee näyttämään miksi Tiikeriä oli syytä pelätä.
Sävy on kovettunut, suoraviivainen, kaunistelematon ja [I]Fury[/I] on nimensä ansaitseva elokuva. Siinä on sodan hullua rappiota, muutamia inhimillisyyden hetkiä jotka eivät pistä silmään huonolla tavalla ja ennen kaikkea se toimii elokuvana jonka kinematografiset ehostukset eivät pistä silmään lian, veren ja jermuilun keskeltä.
