Köyhä ja yksinäinen kulkuri (Sir Charles Chaplin) kohtaa kauniin ja sokean kukkamyyjän (Virginia Cherrill) ja tämä sattuman oikusta erehtyy luulemaan kulkuria rikkaaksi. Lisäksi kulkuri pelastaa rikkaan ja juopuneen miljonäärin (Harry Myers) itsemurhasta ja valitettavana harmina ei tämä tunne pelastajaansa kuin humalassa ja lisäksi kulkuri haluaa auttaa kukkamyyjää joka tarvitsee rahaa.
Vajaassa puolessa vuosikymmenssä äänielokuva alkoi muuttaa elokuvan muotokieltä. Musiikki voitiin liittää kiinteästi ääniraitaan, joskin kuvakerronta muuttui myös jähmeämmäksi äänityslaitteiston ollessa isoa ja painavaa. Kuuluisan kulkurin luoja ja esittäjä Charles Chaplin itsepintaisesti pysytteli mykkäelokuvassa vaikka musiikkia hän laittoi mukaan jonka hän itse tietysti sävelsi. Visuaalista komediaa on mukana runsaasti ja myös raskasta tragediaa jotka muodostavat saumattoman kokonaisuuden ja mukana on myös rankkaa kamppailu-urheilulle irvailua tuomarin (Eddie Baker) ollessa kirjaimellisesti iskujen välissä.
Sir Charles itse luomanaan hahmona on paitsi murheellisen epäonnen uhri myös pyyteetön sankari jonka yhteiskunnallinen tausta tuodaan esille tässä teoksessa kaikista parhaiten. Resuisuus vain kasvaa ja pettymys painaa kulkurista esille kiukkua ja katkeruutta, joskin tähän hän saa lohdutusta.
Virginia Cherrill ei ehkä vankkaa henkilöroolia toteuta myyttisenä kukkamyyjänä, mutta silti luo hyvän illuusion sokeudesta. Harry Myers on hupaisa, mutta silti suututtava miljonäärinä jonka mielialat vaihtelevat rankasti. Nämä ovat kaksi kulkurin elämää vaikeuttavaa tekijää vaikka eivät ole ne ainoat.
Sir Charles johtaa komedian ja tragedian liittoa suvereenilla kuninkuudella ja jättää jälkensä elokuvan historiaan. Tragediaa on kuitenkin hyvin paljon mikä tekee kokonaisuudesta jopa masentavan vaikka koomista kohellusta ei unohdeta missään vaiheessa.
