Kökköhuumorin ystävät saavat kulutettua elämästään tämän parissa vajaan kaksituntisen vaivatta.

9.5.2005 14:16

Arvioitu elokuva

Alkuperäinen nimi:White Chicks
Valmistusvuosi:2004
Pituus:110 min

Kevin ja Marcus ovat poliisipari jolla ei oikein ole viimeaikaiset FBI-pidätykset menneet putkeen. Hyvään keikkaan läsähtää mahdollisuudet kun suihkuseurapiirien kuuluisa blondikaksikko tarvitsee saattosuojelua kidnappausuhan takia. No asiat menevät tietenkin jo alkumetreillä mönkään ja veljekset joutuvat tekemään ratkaisun jossa he joutuvat astumaan seurapiirichicksien rooleihin. Hieman kinkkisemmän tapauksesta tekee se että veljesten sukupuolen lisäksi ihon väri satuu olemaan eri kuin tulevilla roolihenkilöillä. Eli kyseessä on veretseisauttava drag-show, jossa rikotaan niin sukupuolten kuin rotujen väliset raja-aidat.

Elokuva on yhtä älytön kuin sen perusasetelmakin antaa ymmärtää. Toinen asia on tietenkin se että ketä asetelma jaksaa kiinnostaa saati huvittaa. Tietenkin juttu viedään Tootsieta ja Mrs. Doubtfirea pidemmälle, mutta kun koko sopan ainekset on ammennettu jo aiemmin usempaan otteeseen lämmitetystä keitosta maustettuna aika mielikuvituksettomilla vitseillä, ei katsojalle paljoa jää naureskeltavaa.

Tarina itsessään on tyhjänpäiväinen ja koko homma nojautuukin nimenomaan ideaan, jossa kaksi mustaa miestä esittää bimboblondeja ”Leidit landella”-hengessä. Nicole Richien ja Paris Hiltonin edesottamukset ovat varmasti elokuvan suurimmat alkulähteet. Asetelma tuntuu nykykomediassa olevan lähes poikkeuksetta samasta muotista valettu. Olematon, lapsellinen juoni täytetään alarvoisella, ”aikuisten” huumorilla, josta parhaimmat kiksit saa kuitenkin esipuberteetin kourissa nääntyvät miehenalut.

Musta Wayansin perhe nautii jenkkilässä jonkinasteista suosiota komediarintamalla. Porukan kädenjälki näkyy mm. Scary Movie-elokuvissa. Tottakai pieruhuumori toimii aina, niin tässäkin tapauksessa -aihe oli niitä ainoita, jotka saivat jonkin asteista hymyilyä aikaan. Molemmat sukupuolet, ruoka, eläimet jne. saavat kyllä osansa jälleen kerran. Vaikka leffassa ei säästetä lähes mitään aihepiiriä niin kovin montaa hyvää ideaa ei kuitenkaan mukaan saada mahtumaan. Kökköhuumorin ystävät saavat kulutettua elämästään tämän parissa vajaan kaksituntisen(!) vaivatta.

Arvosteltu: 09.05.2005

Lisää luettavaa