Jane Austen kuoli 1800-luvun alkupuoliskolla, mutta se ei tietenkään tee hänen tekstistään kuolematonta. Hilpeys ja ennakkoluulo tuo Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo -romaanin tapahtumat tämän päivän Intiaan. Sijoittuessaan maahan ja sen kulttuuriin, jossa järjestetyt avioliitot ovat yhä arkipäivää, elokuva toisintaa kirjan juonta hyvin uskollisesti. Kirjan sukkulointi englantilaisten kaupunkien välillä on kuitenkin muutettu nyt sukkuloinniksi maiden välillä. Lopputuloksessa Bollywood kohtaa Hollywoodin.
Bollywood-leffojen perinteiseen tyyliin kuuluvat tietysti värikkyys, laulu- ja tanssinumerot sekä siveä romantiikka. Hilpeys ja ennakkoluulokaan ei montaa minuuttia ehdi edetä ilman, että jalalla pannaan koreasti ja ilmoille kajahtaa jos jonkinlainen lallati-lallati. Esimerkiksi Lost-sarjasta tuttu Naveen Andrews taipuilee häätanssin rytmissä niin letkeästi, että miestä tuskin uskoisi samaksi, ellei paremmin tietäisi.
Andrews esittää tutun tarinan herra Bingleytä, joka tällä erää on saanut etunimen Balraj. Bingley on rikas mies, joka palaa Intiaan siskoineen (Varma) löytääkseen oman armaan. Reissussa on mukana hotellibusineksella rikastunut William Darcy (Henderson). Darcylle Intia on aivan uusi liiketoiminta-alue (niin, eiväthän kalpeanaamat ajattele kuin rahaa ja valloituksia). Kun hän Bingleyn muassa kohtaa sitten Bakshin perheen, tiukkailmeisen miljonäärin kulttuurishokki saa uudenlaisia sävyjä. Bada-bing ja Darcy alkaa tuntea kummaa vetovoimaa yhteen perheen tyttäristä. Lalita Bakshi (Rai) ei kuitenkaan ole mikään helppo saalis – jos niin voi sanoa Darcystakaan.
Elokuvan suomalainen nimiversio on osuva. Iloinen elämänasenne ja ennakkoluulon monet puolet liittyvät Hilpeyteen ja ennakkoluuloon. Kukaan ei ole silmin nähden köyhä, eikä kipeä. Kulttuurien väliset erot tuottavat kuitenkin ryppyä otsalle niin elokuvan intialaisille kuin muillekin hahmoille. Toisaalta, kun kyseessä on jo 1930-luvun Hollywood-musikaalien perinteitä kumartava Bollywood-raina, voi katsojakin kokea omanlaistansa ennakkoluuloa osaltaan. Väitän silti, että Hilpeys ja ennakkoluulo kuuluu niihin tapauksiin, joissa suruton ja romanttinen paketti valloittaa yleisön puolelleen kohtalaisen tehokkaasti.
Olisi väärin sanoa, että Hilpeyden ja ennakkoluulon tanssiesitykset sujuisivat täsmälleen yhtä napakasti kuin vaikka mestarikoreografi Busby Berkeleyn parhaimmisto. Siitä huolimatta leffan joukkokohtaukset näyttävät komeilta niin kokonsa kuin herkullisen värimaailmansa ansiosta. Musiikkipuolta on pakko kritisoida sen tasapaksuuden, mutta myös englantivoittoisuuden takia. Elokuvassa kuullaan yllättävän monta laulua englanniksi, eivätkä ne modernin soundinsa lisäksi oikein sovi yhteen itse tarinan kanssa. Muuten ehkä leffassa ärsytyksen ikävää kaiherrusta tuottavat romanttisen komedian lajityypille ominaiset suoraviivaisuudet, stereotypiat ja ennalta-arvattavuus. Mutta jos haluaa nauttia kepeydestä, lemmenpalon katselusta ja annoksesta intialaista eksotiikkaa, Hilpeys ja ennakkoluulo on hyvä valinta.
