Kieltämättä poliisi elävä kana puoliksi persuuksissa on aika huvittava näky.

25.8.2001 19:29

Arvioitu elokuva

Alkuperäinen nimi:Me, Myself & Irene
Valmistusvuosi:2000
Pituus:102 min

Jim Carey on tässäkin elementissään. Kyllähän äijä on ilmiömäinen koomikko vaikka Jimin leffat meinaavat välillä hiukan Arskaa turhauttaakin. Mies ei ole pelkkä moottoriturpa ja naamanvääntelijä vaan äijällä on myös kehon liikkeet hallussa viimeisen päälle. Kaikkia näitä yhdistämällä Jim on kieltämättä yksi tämän päivän parhaista koomikoista.

Leffan idea on Dr. Jekyll & Mr. Hyde tyylinen, jossa samasta miehestä löytyy kaksi eri persoonaa. Jim Careyn esittämä poliisi (Charlie Baileygates) saa pahan aivovaurion kun tämän elämän nainen jättää tämän tummaihoisen kääpiön kanssa. Charlielle jää kuitenkin suhteesta kolme pientä neekeripoikaa. Charlie ei pysty käsittelemään omia vihan tunteitaan ja tätä kestääkin 17-vuotta. Yhtäkkiä hepusta astuu toinen persoona (Hank) esiin, joka on täynnä vihaa. Luvassa on paljon hauskoja ja ärsyttäviäkin hetkiä kun Hank on ilkimys ja Charlie pyhimys. Juoneen mahtuu vielä minimaalipikkurikollisen Irenen kuljetus pisteestä A pisteeseen B. Suurempi gansteri jahtaa Ireneä, jonka leipää tämä on hyväuskoisena syönyt. Charlie oppii matkalla pikkuhiljaa käsittelemään vihaansa ja Irene alkaa kiinnostaa.

Ihan kivaa hyvin tehtyä komediaa. Carey johtaa showta ja parasta antia on Charlien ja Hankin taistelu samassa vartalossa toisiaan vastaan. Tuossa vaaditaan jo lahjoja ja Carey todistaakin taas kerran ettei ole ihan turha jätkä. Lieneekö vielä joku, joka epäilee?

Leffassa viljellään paljon sitä alapää- ja anaalihuumoria. Kieltämättä poliisi elävä kana puoliksi persuuksissa on aika huvittava näky. Tämän tyyppisissä pläjäyksissä Arskan arvosteluasteikko loppuu aina yleensä neloseen. Leffaa on ihan kiva katsoa, mutta käteen ei jää mitään kun lopputekstit on ohi.

Arvosteltu: 25.08.2001

Lisää luettavaa