Sarjakuvat ovat olleet 2000-luvulla varsinainen elokuvailmiö. Osa sarjaksista on käännetty kankaalle rahan kiilto silmissä, kun taas osassa on oikeasti ollut ajatusta mukana. Hollywood on tuottanut jo lähes kaikki mahdolliset ja mahdottomat tarinat. Joten ei ole mikään ihme, että vähemmän tunnetut sarjakuvat alkavat vallata teattereita.
Tässä vaiheessa kuvaan astuu Kick-Ass. Sarjakuvaksi se on varsin mielenkiintoisella otteella supersankaruuteen paneutuva tarina. Sillä elokuvan sankarilla Kick-Assilla ei ole mitään supervoimia. Hän on tuiki tavallinen opiskelijanörtti, joka ei ole erityisen suosittu tyttöjen keskuudessa. Keksittyään idean, että kuka tahansa voi olla supersankari, hänen elämänsä muuttuu. Kick-Assista tulee välitön youtube-hitti. Vaikka hänen pukunsa on todella typerän näköinen, ja supervoimat puuttuvat, niin kansa rakastaa häntä. Tilanne kuitenkin alkaa kärjistyä, kun kaupungista paljastuu ”oikeita” supersankareita, ja mafiakin laittaa tappouhkauksen Kick-Assista.
Elokuvana Kick-Ass on raikas ja tervetullut poikkeus genressä. Se tarjoaa vinksahtaneen näkemyksen sankaruudesta. Leffa myös näyttää, kuinka supersankari todellisuudessa otetaan vastaan. Todellisuutta kuvastaa hyvin se, että rikolliset vain nauravat Kick-Assin typerälle puvulle. Muuten elokuvasta on kyllä todellisuus hyvin kaukana. Tilalla on vänkää toimintaa sekä onnistunutta komediaa. Tietyltä kantilta katsottuna kyseessä on melkein jopa parodia. Ainakin muutamat modernit sarjakuvafilmit saavat kuulla kunniansa.
Komedia osa-alueella elokuva toimiikin kuin rasvattu salama. Huumori on sopivan ronskia, mutta onnistuu silti säilyttämään hyvän maun. Hyvät näyttelijät takaavat hyvän dialogin. Poikkeuksellisen toimiva dialogi terästää elokuvan vaikuttavuutta entisestään. Jokaisen nörtin on helppo samaistua elokuvassa käytäviin sarjakuvakeskusteluihin. Dialogi muistuttaakin hyvin paljon Kevin Smith –elokuvia. Näyttelijät siis ovat vakuuttavia, joista Nicolas Cage nousee muiden yläpuolelle. Hänen maneerinen tulkintansa on mainiota katsottavaa. Cage matkii taidokkaasti Adam Westin Batmania, joka lämmittää varsin paljon Batman –fania.
Popkulttuuripläjäykseen kuuluu myös asiaan kuuluvat musiikit. Kick-Assin musat ovat varsin onnistuneet. Jokaisessa kohtauksessa on tilanteeseen sopivaa melodiaa tai musiikkia. Poppisbiisit toimivat erinomaisesti toimintakohtauksissa, mutta myös vähän erilaisempiakin ratkaisuja osataan tehdä. Etenkin kohtaus, jossa Kick-Ass hakkaa pahiksia The Prodigyn uuden musiikin tahdissa on loistava. Kokonaisuutena Kick-Ass on täyttä tavaraa. Sen huumori on onnistunutta ja toiminta on muutamaa cgi-efektiä lukuun ottamatta näyttävää. Kyseessä on hyvin tahditettu ja erittäin viihdyttävä leffa, joka jokaisen sarjakuvafanin on suotavaa katsoa.
