Häväisty nainen sijoittuu niin monen muun Kenji Mizoguchin teoksen tavoin japanilaiseen bordelliin Shinbaran kuuluisalla punaisten lyhtyjen kadulla. Elokuvan bordellia pitää ohjaajan vakinäyttelijä Kinuya Tanakan esittämä vanha leskinainen, jonka toimenkuvaa tämän yliopistoa käynyt tytär häpeää ja inhoaa.
Kaikki muuttuu kun äiti sairastuu ja joutuu jäämään työstään lomalle ja tytär joutuu ottamaan ohjat vihaamassaan huoralassa. Kuin kirsikkana kakun päällä tytär sattuu vielä ihastumaan bordellin ilotyttöjä hoitavaan komeaan nuoreen lääkäriin – johon äidilläkin sattuu olemaan suhde.
Häväisty nainen saattaa hyvinkin olla Kenji Mizoguchin kummallisimpia elokuvia: siinä missä ohjaaja yleensä kuvasi yhteiskunnan alakerrosten ja erityisesti ilotyttöjen elämää kantaa ottavaan sävyyn, tässä kuvio on käännetty täysin ylösalaisin ja koko kuvio onkin kuvattu kevyenä komediana, joka tyytyy lähinnä leikittelemään yleensä niin vakavalla aiheellaan.
Muutoin Häväisty nainen onkin positiivisella tavalla juuri ohjaajansa näköinen ja kuuloinen teos: erinomaisesti leikattu, kuvattu ja näytelty – viimeinen aivan erityisesti Kinuyo Tanakan osalta. Mieleenpainuvina kohtauksina ainakin itselleni mainittakoon monessa kohtaa nähtävät kiehtovat teatterijaksot. Mizoguchi oli siis kovasti perinteisen japanilaisen teatterin perään ja sen myös huomaa pelkästään hyvällä tavalla paitsi tässä, myös ohjaajan muissa töissä.
Loppujen lopuksi tällä kertaa kyse on kuitenkin pelkästä kevyestä välityöstä raskaampien ja kunnianhimoisempien mestaritöiden jälkeen ja välillä. Mizoguchi tuntuu tämän elokuvan parissa lähinnä päästelleen höyryjä ja pitäneen vapaata ilman turhia kikkailuja ja filosofointeja rasitteenaan. Luonnollisesti Häväisty nainen onkin laadultaan heikompi kuin miehen parhaat teokset noin keskimäärin, mutta hyvää ja pätevähköä tekoa tämä on silti.
