Prinsessa on suomalaisohjaaja Arto Halosen ensimmäinen näytelmäelokuva. Ohjaaja on aikaisemmin työskennellyt dokumenttien parissa ja dokumentaarinen tyyli on tarttunut myös tähän elokuvaan. Tositapahtumiin perustuva elokuva on suomalaisittain suuri projekti. Prinsessan käsikirjoituksesta vastasi Halosen lisäksi myös sivuroolissa nähtävä Paavo Westerberg.
Entinen kabareelaulaja ja hieroja Anna Lappalainen (Katja Kukkola) luulee olevansa oikea siniverinen ja prinsessa. Hänet lähetettään Kellokosken sairaalaan parantumisen toivossa. Sairaalassa Prinsessa tutustuu lääkäri Grotenfeltiin (Samuli Edelmann), joka uskoo pystyvänsä parantamaan Prinsessan uusilla menetelmillä. Elämä sairaalassa on suoraviivaista, mutta hilpeä ja iloinen Prinsessa levittää hyvää oloa muihin potilaisiin. Hän ystävystyy itsetuhoisista ajatuksista kärsivän Christina von Heyrothin (Krista Kosonen) kanssa. Samalla lobotomia tekee tuloaan myös Suomeen, ja koko lääketiede mullistuu. Paraneeko Prinsessa vai jatkaako hän harhakuviensa kanssa elämistä?
Ollakseen suomalainen elokuva, Prinsessan tarina on harvinaisen syvä ja vaikuttava. Se tuo esiin 1900-luvun puolivälin kyseenalaiset hoitomenetelmät, sekä Kellokosken Prinsessan värikkään elämän. Hahmojen taustoja olisi tosin voinut tuoda vahvemmin esiin. Draamalliset elementit ovat melko lieviä eikä huumoriakaan viljellä kuin kevyellä tasolla. Sairaalan arkeen paneudutaan kuitenkin oikein urakalla.
Tarinaa kannattelevat useat kiinnostavat hahmot sekä nimekäs kaarti näyttelijöitä. Pääosan Kukkola on lähes poikkeuksetta loistava valinta. Hän haparoi ainoastaan syvällisemmissä tunnekohtauksissa, jotka valitettavasti tekevät Prinsessasta hiukan etäisen hahmon. Krista Kosonen menee jo liiallisuuksin silmiä hivelevän hienolla (ja alastomalla) suorituksellaan, ja kevyttä huumoria tarinaan tuo Pirkka-Pekka Peteliuksen potilas Kuronen. Valitettavasti muuten niin mainio Edelmann taas on melko jäykkä koko elokuvan ajan, eikä hän missään vaiheessa osoita nauttivansa työstään. Mainittakoon vielä, että PMMP:n laulajana tunnetuksi tullut Paula Vesala tekee mainion suorituksen yhtenä sairaalan hoitajista. Elokuvan hauskimman suorituksen taas tuo Ulla Tapanisen tulkitsema Iso-Iita.
Pääosin loistavat näyttelijät eivät kuitenkaan riitä tekemään elokuvasta mestariteosta. Tarina on kirjoitettu sen verran verkkaiseksi, ettei elokuvan katsominen aina oikein tunnu hyvältä. Lievästi tylsistävä elokuva ei onnistu koskettamaan tai tuomaan esiin minkäänlaisia tunteita, jotka olisivat pitäneet katseet poissa kellosta. Kevyttä huumoria ja draamaa elokuva kyllä sisältää, mutta se ei ole kuin pinnallista. Se pieni hiukka jännitystä tulee kourallisesta rajuja kohtauksia, joita suomalainen elokuva on viljellyt jo vuosia.
Onneksi elokuvan kaunis musiikki ja täydellinen kuvaus onnistuvat joissain määrin kannattelemaan haparoivaa tarinaa eteenpäin. Tarinan loppu jätetään sopivasti avoimeksi jotta katsoja itse saa päätellä miten asiat ovat. Se on aina suuri plussa.
Loppumaku on ristiriitainen. Odotukset eivät olleet korkealla, mutta lukuisista puutteistaan huolimatta Prinsessa on kuitenkin keskinkertaista parempi suomalainen elokuva. Se on tosin suurimmalta osin täsmällisten näyttelijöiden ja maanläheisen tarinan ansioita. Prinsessan elämä oli uskomattoman valoisa ja pelkästään sen seuraaminen saa katsojan pakostakin paremmalle tuulelle. Saa nähdä miten tulossa oleva kansainvälinen versio onnistuu. Pahoin pelkään että se peittoaa suomalaisen version ainakin jos puhutaan projektin suuruudesta.
