Ensimmäinen Hurjapäät-elokuva oli jotenkuten katsottava, ja tahkosi rahaa lippuluukuilla siihen malliin että jatkoa piti saada. Tämä oli äärimmäisen huono päätös. Kuten niin monesti, ykkösosa on hyvä ja kakkososa huono. Ja kun tässä tapauksessa ykkösosa oli erittäin keskinkertainen, on kakkososa… no, kauniisti sanottuna ala-arvoinen tekele.
Paul Walkerin esittämä Brian O’Conner on luonnollisesti potkittu poliisin tehtävistä johtuen edellisen elokuvan hurjapäisestä meiningistä. Nyt kuitenkin virkavalta värvää jätkän takaisin hommiin saattamaan pahamaineisen huumelordin telkien taa, tarjoten palkkioksi rikosrekisterin poistamista. Hyvä diili, toteaa O’Conner ja lähtee hommiin kaverinsa Roman Pearcen (Tyrese Gibson) kanssa. Ja huumelordihan napataan ajamalla kovaa ja vaarallisesti ympäri kaupunkia. Suorastaan vuosituhannen omaperäisin juoniasetelma.
Hurjapäiden tähtenä häärinyt Vin Diesel loistaa poissaolollaan, mikä olisi normaalin elokuvan asteikolla
hyvä asia, mutta tämän pätkän näyttelijäkaartin rinnalla Diesel on ammattitaitoinen ja asiansa osaava loistonäyttelijä. Se pienikin karisman repale, joka Hurjapäissä lepatti, on lentänyt pois, ja päätähti Paul Walker loistaa kuin palanut hehkulamppu. Toisaalta elokuvan tähtinä eivät olekaan ihmiset vaan ne autot, ne karamelliväreissä loistavat tuning-autot, jotka tänä päivänä ovat niin suosittuja nuorison keskuudessa.
Mutta mitäpä auttavat “hienot” ajopelit, jos toteutus ei tee niille kunniaa. Kuvaus on tavallista, ei millään tavalla omintakeista tai kekseliästä, ja leikkaus on tällaiselle elokuvalle tyypillistä nopeaa ja suttuisaa vilinää. Tekninen toteutus tuo mieleen maikkarilla pyörineen Fastlane -sarjan, ja monin paikoin leffa tuntuukin reilusti ylipitkältä Fastlanen jaksolta. Musiikki koostuu mainiosti ylitsepursuavaa bostailua tehostavasta uhojumputuksesta, joka niin ikään uppoaa hyvin nykynuorisoon.
Elokuvan henkilöillä ei tunnu olevan mitään älyllistä sanottavaa, joten he laukovat jatkuvasti epähauskoja vitsejä. Käsikirjoittaja ei ole paneutunut tuotokseen sen enempää kuin ohjaajakaan, lieneekö syynä se, että elokuva on selvästi tehty dollarinkuvat silmissä. Sehän on pahin mahdollinen moka, kun tehdään elokuva rahan saamiseksi. Eihän sen edes tarvitse olla elokuva, pelkästään peräkkäin lätkittyjä värikkäitä kuvia rukatuista autoista, vähäpukeisista naisista ja lihaksikkaista miehistä. Sillä kaavalla tämäkin räpellys runnoi tiensä katsojatilastojen kärkeen.
Voi niitä henkilöitä, jotka tämän katsomisesta ovat maksaneet. Mitä jos tekijät seuraavaksi tekisivät ihan oikean elokuvan?
nimimerkki: Qritic
